Tunteet<\/strong> kest\u00e4v\u00e4t tyypillisesti pidemp\u00e4\u00e4n \u2013 minuuteista tunteihin, joskus p\u00e4iviin. Viha, ilo, suru tai h\u00e4mmennys pysyv\u00e4t mukanamme pidemp\u00e4\u00e4n kuin yksitt\u00e4inen ajatus, mutta nekin hiipuvat aikanaan. Asenteet<\/strong> puolestaan ovat paljon pysyv\u00e4mpi\u00e4: ne ovat dispositioita, taipumuksia reagoida erityisell\u00e4 tavalla, ja ne voivat s\u00e4ily\u00e4 vuosia tai koko el\u00e4m\u00e4n ajan.<\/p>\n Mielenkiintoinen v\u00e4limuoto ovat kielellisesti muotoillut ideat<\/strong>, jotka voidaan ajatella uudelleen. Yksitt\u00e4isen\u00e4 ajatteluaktina ne ovat hetkellisi\u00e4, mutta koska ne ovat saaneet kielellisen muodon, joka saattaa viel\u00e4p\u00e4 olla tallennettu tekstiksi, ne voidaan her\u00e4tt\u00e4\u00e4 henkiin yh\u00e4 uudelleen sek\u00e4 omassa mieless\u00e4 ett\u00e4 toisten mieliss\u00e4. T\u00e4m\u00e4 antaa niille er\u00e4\u00e4nlaisen \u201dmonik\u00e4ytt\u00f6isyyden\u201d, joka pident\u00e4\u00e4 niiden efektiivist\u00e4 kestoa.<\/p>\n Yksitt\u00e4iset el\u00e4v\u00e4t olennot<\/strong> kest\u00e4v\u00e4t hyvin vaihtelevasti. Bakteeri el\u00e4\u00e4 minuutteja, k\u00e4rp\u00e4nen viikkoja, ihminen noin 80 vuotta. Er\u00e4\u00e4t puut ja kloonikasvit el\u00e4v\u00e4t tuhansia vuosia. Yhdysvaltojen vanhimmat haapametsik\u00f6t ovat itse asiassa yhden ainoan kloonatun organismin muodostamia kokonaisuuksia, joissa kaikki n\u00e4enn\u00e4isesti erilliset puut ovat saman alkuper\u00e4isen yksil\u00f6n juurivesoja ja siten geneettisesti identtisi\u00e4. T\u00e4llaisten klooniyhteis\u00f6jen i\u00e4ksi on arvioitu kymmeni\u00e4tuhansia vuosia.<\/p>\n Lajit<\/strong> kest\u00e4v\u00e4t yksil\u00f6it\u00e4 huomattavasti pidemp\u00e4\u00e4n. Nis\u00e4k\u00e4slaji el\u00e4\u00e4 keskim\u00e4\u00e4rin noin miljoona vuotta ennen sukupuuttoa tai merkitt\u00e4v\u00e4\u00e4 muuttumista. Silti lajitkin ovat ajallisesti rajattuja: ne syntyv\u00e4t, el\u00e4v\u00e4t ja katoavat. Dinosaurukset olivat maapallolla noin 165 miljoonaa vuotta. Se on huima aika ihmisen mittapuulla, mutta silti ohimenev\u00e4 vaihe universumin elinkaaressa.<\/p>\n Kun ihminen alkoi kertoa tarinoita ja kirjoittaa, syntyi uudenlaisia jatkuvuuksia. Suullinen perim\u00e4tieto<\/strong> voi s\u00e4ily\u00e4 h\u00e4mm\u00e4stytt\u00e4v\u00e4n pitk\u00e4\u00e4n. Australian alkuper\u00e4iskansojen tarinoista on osoitettu l\u00f6ytyv\u00e4n muistoja tulivuoren purkauksesta ja j\u00e4\u00e4kauden lopun merenpinnan noususta \u2013 tapahtumista, jotka sattuivat 37 000 vuotta ja 10 000 vuotta sitten. Silti suullinen perinne on haavoittuva: yksi sukupolvien v\u00e4linen katkos, ja se on mennytt\u00e4.<\/p>\n Tekstit<\/strong> ovat t\u00e4ss\u00e4 mieless\u00e4 kest\u00e4v\u00e4mpi\u00e4, koska ne on tallennettu aineelliseen muotoon. Gilgamesh-eepos on meill\u00e4 edelleen luettavissa 4 000 vuoden j\u00e4lkeen, ja Qumranin kirjak\u00e4\u00e4r\u00f6t kestiv\u00e4t haudassaan kaksi vuosituhatta. Silti tekstitkin ovat kiinni aineellisessa alustassaan ja tulkitsevassa yhteis\u00f6ss\u00e4\u00e4n. Ilman lukutaitoa etruskien kirjoitukset ovat meille mykki\u00e4 merkkej\u00e4.<\/p>\n Aineelliset kappaleet<\/strong> \u2013 kivet, vuoret, planeetat \u2013 kest\u00e4v\u00e4t kulttuurituotteita paljon pidemp\u00e4\u00e4n. Kivi jalkak\u00e4yt\u00e4v\u00e4ll\u00e4 saattaa olla miljardeja vuosia vanha, maapallo itsess\u00e4\u00e4n noin 4,6 miljardia. Silti aineelliset kappaleet ovat ajan mittaan alttiita suurille muutoksille. Vuoret kuluvat eroosiossa pois, planeetat tuhoutuvat t\u00e4htien r\u00e4j\u00e4ht\u00e4ess\u00e4.<\/p>\n Alkuaineet<\/strong> ovat pitk\u00e4ik\u00e4isempi\u00e4. Vety on ollut olemassa l\u00e4hes alkur\u00e4j\u00e4hdyksest\u00e4 saakka, ja raskaammat alkuaineet syntyiv\u00e4t t\u00e4htien ytimess\u00e4 ja supernovar\u00e4j\u00e4hdyksiss\u00e4. Rauta-atomin ydin voi s\u00e4ily\u00e4 k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6ss\u00e4 ikuisesti tai ainakin hyvin, hyvin pitk\u00e4\u00e4n. Silti joidenkin teorioiden mukaan jopa protoni, positiivisesti varautunut alkeishiukkanen, saattaa lopulta hajota, mik\u00e4 tekisi alkuaineistakin \u00e4\u00e4rellisi\u00e4.<\/p>\n Alkeishiukkaset<\/strong> \u2013 elektronit, kvarkit, fotonit \u2013 ovat aineen perimm\u00e4isi\u00e4 rakennuspalikoita. Ne ovat olleet olemassa universumin varhaisimmista hetkist\u00e4 l\u00e4htien, ja ainakin elektronia pidet\u00e4\u00e4n k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6ss\u00e4 stabiilina. Sen hajoamista ei ole koskaan havaittu kokeellisesti, ja teoreettiset arviot sen elini\u00e4lle ovat valtavasti universumin nykyist\u00e4 ik\u00e4\u00e4 suurempia.<\/p>\n Energia<\/strong> on taas kokonaan oma lukunsa. Termodynamiikan ensimm\u00e4isen p\u00e4\u00e4s\u00e4\u00e4nn\u00f6n mukaan energia s\u00e4ilyy: sit\u00e4 ei voi luoda eik\u00e4 h\u00e4vitt\u00e4\u00e4, vain muuntaa. T\u00e4ss\u00e4 mieless\u00e4 energia on universumin pysyvin fyysinen \u201dolento\u201d. Se oli alkur\u00e4j\u00e4hdyksess\u00e4 ja on todenn\u00e4k\u00f6isesti viel\u00e4 silloinkin, kun kaikki muu on haihtunut.<\/p>\n Ent\u00e4 sitten matematiikan ja logiikan totuudet? Platonistiset ideat? Kaikki mahdolliset, viel\u00e4 ajattelemattomat ajatukset? T\u00e4ss\u00e4 kohtaa taksonomia horjuu, sill\u00e4 n\u00e4iden olioiden olemassaolon luonne riippuu hyvin paljon metafyysisist\u00e4 oletuksista.<\/p>\n Platonistien mukaan matemaattiset totuudet<\/strong> ja ideoiden maailma<\/strong> ovat ajattomia ja ajan ulkopuolisia \u2013 mit\u00e4 ikin\u00e4 se tarkoittaakaan. Kahden ja kahden summa on ollut nelj\u00e4 ennen universumin synty\u00e4, ja on viel\u00e4 senkin j\u00e4lkeen, kun viimeinen t\u00e4hti on sammunut. Jos t\u00e4m\u00e4 pit\u00e4\u00e4 paikkansa, matemaattiset ja loogiset totuudet eiv\u00e4t oikeastaan edes kuulu t\u00e4h\u00e4n ajalliseen taksonomiaan. Ne ovat \u201dikuisia\u201d siin\u00e4 erityisess\u00e4 mieless\u00e4, ett\u00e4 ne eiv\u00e4t ne ole ajassa laisinkaan.<\/p>\n Nominalisti tai konstruktivisti taas sanoisi, ett\u00e4 matemaattiset totuudet ja ideat ovat vain ihmisajattelun tuotteita. Niit\u00e4 ei ole ilman ajattelijoita, ja ne h\u00e4vi\u00e4v\u00e4t, kun viimeinen ajattelija h\u00e4vi\u00e4\u00e4. T\u00e4ss\u00e4 n\u00e4kemyksess\u00e4 ne paikantuisivat tekstien ja suullisen perim\u00e4tiedon l\u00e4helle \u2013 ne ovat olemassa niin kauan kuin kulttuuri, joka niit\u00e4 kannattelee.<\/p>\n Mahdolliset, viel\u00e4 ajattelemattomat ideat<\/strong> ovat viel\u00e4 kummempi tapaus. Ovatko ne olemassa ennen kuin joku ajattelee ne? Filosofi David Lewis vastaisi kyll\u00e4, sill\u00e4 h\u00e4nen mukaansa kaikki, mik\u00e4 on edes mahdollista, on jossakin mieless\u00e4 todella olemassa \u2013 vain ei meid\u00e4n maailmassamme. Toisen n\u00e4kemyksen mukaan vain se on olemassa, mik\u00e4 on todella olemassa juuri t\u00e4ss\u00e4 maailmassa; pelk\u00e4t mahdollisuudet eiv\u00e4t ole mit\u00e4\u00e4n ennen kuin ne toteutuvat. Kysymys mahdollisten olioiden olemassaolosta on syv\u00e4 pulma, johon ei ole helppoa vastausta.<\/p>\n Matkan varrella on k\u00e4ynyt selv\u00e4ksi, ett\u00e4 yksiselitteist\u00e4 kestoj\u00e4rjestyst\u00e4 ei ole. T\u00e4ss\u00e4 muutamia tekij\u00f6it\u00e4, jotka muuttavat kuvaa merkitt\u00e4v\u00e4sti.<\/p>\n Ensinn\u00e4kin on platonismin ja nominalismin<\/strong> v\u00e4linen ero. Platonistille abstraktit oliot ovat ikuisia; nominalistille ne ovat kulttuurin tuotteita. Riippuen siit\u00e4, kumpaa kantaa kannattaa, matemaattiset totuudet sijoittuvat joko taksonomian kest\u00e4vimp\u00e4\u00e4n p\u00e4\u00e4h\u00e4n ikuisina ja ajattomina tai sen lyhytik\u00e4isemp\u00e4\u00e4n, kulttuuristen ilmi\u00f6iden joukkoon, miss\u00e4 ne kest\u00e4v\u00e4t vain niin kauan kuin niit\u00e4 ajatteleva yhteis\u00f6.<\/p>\n Toiseksi on tyypin ja yksitt\u00e4isen esiintym\u00e4n<\/strong> v\u00e4linen erottelu. Esiintym\u00e4 on yksitt\u00e4inen kappale tai kopio (esim. hyllyss\u00e4ni oleva Karamazovin veljekset<\/em>). Tyyppi taas on yleinen luokka, johon kaikki yksitt\u00e4iset esiintym\u00e4t kuuluvat (esim. Karamazovin veljekset<\/em> teoksena). Tyyppi voidaan kuitenkin ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4 kahdella eri tavalla: joko olemassa olevien esiintymien muodostamana kokoelmana \u2013 jolloin tyyppi on olemassa juuri niin kauan kuin yksikin sen esiintym\u00e4 on olemassa \u2013 tai abstraktina ideana, m\u00e4\u00e4ritelm\u00e4n\u00e4 tai mahdollisuutena, joka voisi periaatteessa toteutua, vaikka yht\u00e4k\u00e4\u00e4n esiintym\u00e4\u00e4 ei olisi koskaan ollut. J\u00e4lkimm\u00e4isess\u00e4 mieless\u00e4 tyyppi voi olla olemassa my\u00f6s ennen ensimm\u00e4ist\u00e4 esiintym\u00e4\u00e4ns\u00e4 ja viimeisenkin tuhouduttua. Tulipalossa palaa kirjan yksitt\u00e4inen esiintym\u00e4, mutta tyyppi s\u00e4ilyy ensimm\u00e4isess\u00e4 mieless\u00e4 niin kauan kuin yksikin kopio on jossain olemassa, ja j\u00e4lkimm\u00e4isess\u00e4 mieless\u00e4 riippumatta siit\u00e4, onko yht\u00e4\u00e4n kopiota j\u00e4ljell\u00e4. Sama kahtalaisuus koskee lajeja: biologisena populaationa laji kuolee sukupuuttoon, mutta m\u00e4\u00e4ritelm\u00e4n\u00e4 (esim. ilmiasun tai perim\u00e4tyypin kuvauksena) tai mahdollisuutena se pysyy.<\/p>\n Kolmanneksi vaikuttaa kysymys siit\u00e4, ymm\u00e4rret\u00e4\u00e4nk\u00f6 maailma puhtaasti fysikaalisena eli aineellisena vai emergenttej\u00e4 eli aitoja uusia olemassaolon tasoja sis\u00e4lt\u00e4v\u00e4n\u00e4<\/strong>. Aineellisuutta korostavalle ajattelijalle ajatukset ja tunteet ovat lopulta aivotiloja ja tekstit vain mustel\u00e4ikki\u00e4 paperilla, eiv\u00e4tk\u00e4 ne siten muodosta omaa, aineesta erillist\u00e4 olemisen tapaansa. Toisenlaisen n\u00e4kemyksen (esim. Popperin \u201dkolmen maailman\u201d mallin) mukaan mentaaliset ja kulttuuriset oliot muodostavat aidosti omia olemassaolon tasojaan, joita ei voi palauttaa pelkk\u00e4\u00e4n aineeseen.<\/p>\n Nelj\u00e4nneksi on kysymys s\u00e4ilyvyyden ja identiteetin<\/strong> suhteesta. Energia s\u00e4ilyy, mutta sen muoto muuttuu jatkuvasti. Onko \u201dsama\u201d energia olemassa l\u00e4pi muutosten? Vastaava kysymys koskee lajeja, jotka muuttuvat evoluution kuluessa: onko nykyinen ihminen \u201dsama laji\u201d kuin 200 000 vuoden takainen esivanhempamme?<\/p>\n Lopulta my\u00f6s kosmologinen aikaperspektiivi<\/strong> muuttaa kuvaa. Universumin koko elinkaarta ajateltaessa protoni saattaa lopulta hajota, ja niin sanottu l\u00e4mp\u00f6kuolema voi tehd\u00e4 energiasta k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6ss\u00e4 hy\u00f6dyt\u00f6nt\u00e4: sen kokonaism\u00e4\u00e4r\u00e4 s\u00e4ilyy, mutta se jakautuu lopulta niin tasaisesti maailmankaikkeudessa, ettei sill\u00e4 voi en\u00e4\u00e4 saada aikaan muutoksia tai tehd\u00e4 ty\u00f6t\u00e4. Pitk\u00e4ll\u00e4 aikav\u00e4lill\u00e4 mik\u00e4\u00e4n fyysinen ei ehk\u00e4 olekaan ikuista.<\/p>\n Listaan voisi lis\u00e4t\u00e4 viel\u00e4 muitakin kiinnostavia olioiden luokkia. Instituutiot<\/strong> \u2013 valtiot, uskonnot, yliopistot \u2013 ovat er\u00e4\u00e4nlainen v\u00e4likategoria tekstien ja kulttuurien v\u00e4liss\u00e4. Ne voivat kest\u00e4\u00e4 jopa vuosituhansia, mutta ovat silti selv\u00e4sti inhimillisi\u00e4 rakennelmia.<\/p>\n Kieli<\/strong> itsess\u00e4\u00e4n on t\u00e4rke\u00e4 \u201dolio\u201d. Yksitt\u00e4inen kieli kest\u00e4\u00e4 kauemmin kuin yksitt\u00e4inen teksti mutta lyhyemm\u00e4n ajan kuin ihmislaji.<\/p>\n Tapahtumat<\/strong> poikkeavat kappaleista siin\u00e4, ett\u00e4 ne ovat luonteeltaan ajassa tapahtuvia: maanj\u00e4ristys kest\u00e4\u00e4 vain hetken, mutta sen j\u00e4lkeen se j\u00e4\u00e4 pysyv\u00e4sti osaksi menneisyytt\u00e4, ja t\u00e4m\u00e4 menneisyydess\u00e4 tapahtuminen on itsess\u00e4\u00e4n muuttumaton tosiasia. N\u00e4in menneisyyden tapahtumia yhdist\u00e4\u00e4 sama piirre kuin matematiikan ja logiikan totuuksia: muuttumattomuus.<\/p>\n Luonnonlait<\/strong> taas saattavat olla joko ajattomia, universumin syntym\u00e4n yhteydess\u00e4 muotoutuneita tai jopa ajan my\u00f6t\u00e4 muuttuvia. Kaiken taustalla h\u00e4\u00e4m\u00f6tt\u00e4v\u00e4t lopulta avaruus ja aika<\/strong> itse \u2013 mit\u00e4 ikin\u00e4 ne ovatkaan \u2013 viitekehys, jota vasten muu olemassaolo hahmottuu.<\/p>\n Ehk\u00e4 t\u00e4rkein oivallus on t\u00e4m\u00e4: \u201dolemassaolon kesto\u201d ei ole yksiselitteinen k\u00e4site. Kun yrit\u00e4mme asettaa maailman ilmi\u00f6t aikaj\u00e4rjestykseen, joudumme samalla ottamaan kantaa siihen, mit\u00e4 oleminen ylip\u00e4\u00e4t\u00e4\u00e4n tarkoittaa. Onko olla olemassa sama kuin olla ajassa? Onko olla olemassa sama kuin olla ajateltavissa? Vai onko olemassaolo kenties monitasoinen ilmi\u00f6, jossa ajatukset, aineelliset kappaleet ja matemaattiset totuudet kaikki \u201dovat\u201d eri tavoin?<\/p>\n Hauskaa kyll\u00e4, juuri t\u00e4m\u00e4 voi olla harjoituksen arvokkain anti. Kun ryhdymme vertailemaan ohimenev\u00e4\u00e4 ajatusta ja ikuista matemaattista totuutta, joudumme ajattelemaan todellisuuden perusrakenteita. Kun huomaamme, ett\u00e4 j\u00e4rjestys ei ole itsest\u00e4\u00e4nselv\u00e4 vaan riippuu metafyysisist\u00e4 oletuksista, ymm\u00e4rr\u00e4mme jotain olennaista: maailman j\u00e4sent\u00e4minen ei ole neutraali teko. Se paljastaa, millaisen maailmankuvan kanssa el\u00e4mme.<\/p>\n Lopulta ehk\u00e4 kaikkein pysyvint\u00e4 on itse kysymys. Ihmiset ovat kysyneet, mik\u00e4 on todella olemassa ja kuinka kauan, v\u00e4hint\u00e4\u00e4n siit\u00e4 l\u00e4htien kun Parmenides ja Herakleitos vaihtoivat mielipiteit\u00e4 muuttumattomuudesta ja muutoksesta 2 500 vuotta sitten. Kysymys el\u00e4\u00e4 yh\u00e4 ja el\u00e4\u00e4 todenn\u00e4k\u00f6isesti niin kauan kuin joku on kysym\u00e4ss\u00e4.<\/p>\n Lopuksi esit\u00e4n taulukossa kaksi erilaista taksonomiaa olemassaolon kestosta: fysikaalisen ja platonistisen. Taulukko esitt\u00e4\u00e4 oliotyyppien kestot lyhimm\u00e4st\u00e4 pisimp\u00e4\u00e4n (ylh\u00e4\u00e4lt\u00e4 alas).<\/p>\n Fysikalistinen taksonomia rakentuu oletukselle, ett\u00e4 kaikki olemassa oleva on viime k\u00e4dess\u00e4 aineellista. Mentaaliset ja kulttuuriset oliot ovat aivotiloja tai aineellisia j\u00e4lki\u00e4, eiv\u00e4tk\u00e4 matemaattiset totuudet, luonnonlait tai abstraktit ideat muodosta omaa kategoriaansa: ne ovat ihmisajattelun tuotteita ja katoavat viimeisten ajattelijoiden mukana. T\u00e4ll\u00f6in universumin pysyvimm\u00e4t oliot ovat fysikaalisia: energia, alkeishiukkaset sek\u00e4 avaruus ja aika itse.<\/p>\n Platonistinen taksonomia tunnustaa fysikaalisen maailman lis\u00e4ksi abstraktien olioiden oman olemassaolon tason. Matematiikan ja logiikan totuudet, mahdolliset ideat ja platonistiset ideat ovat ajan ulkopuolisia ja ikuisia. T\u00e4ss\u00e4 mieless\u00e4 ne ovat \u201dkest\u00e4vimpi\u00e4\u201d, joskin tarkkaan ottaen ne eiv\u00e4t ole ajassa lainkaan, vaan ajan ulkopuolella. My\u00f6s empiiristen tosiasioiden ja luonnonlakien sijoittaminen on osin tulkinnanvaraista: kerran tapahtunut j\u00e4\u00e4 pysyv\u00e4sti osaksi menneisyytt\u00e4, ja luonnonlait saattavat olla joko ikuisia tai universumin syntym\u00e4n yhteydess\u00e4 muotoutuneita.<\/p>\n Listojen alkuosa on l\u00e4hes identtinen, sill\u00e4 mentaalisten ja elollisten ilmi\u00f6iden ajalliset kestot ovat empiirisesti samat riippumatta metafyysisest\u00e4 kannasta. Erot kasvavat sit\u00e4 mukaa kuin l\u00e4hestyt\u00e4\u00e4n listan loppua, jossa kysymys abstraktien olioiden olemassaolosta ratkaisee j\u00e4rjestyksen.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":" Kysymys tuntuu aluksi yksinkertaiselta, mutta paljastuu kimurantiksi.<\/p>\n","protected":false},"author":46,"featured_media":14053,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"_acf_changed":false,"footnotes":""},"categories":[2],"tags":[],"class_list":["post-14050","post","type-post","status-publish","format-standard","has-post-thumbnail","hentry","category-blog"],"acf":[],"post_meta":"Elollisten olentojen aika<\/h4>\n
Kulttuuriset jatkuvuudet<\/h4>\n
Aineellinen maailma ja sen rakennuspalikat<\/h4>\n
Abstraktien olioiden arvoitus<\/h4>\n
Miksi j\u00e4rjestys horjuu?<\/h4>\n
Puuttuvia kategorioita<\/h4>\n
Mit\u00e4 t\u00e4st\u00e4 j\u00e4\u00e4 k\u00e4teen?<\/h4>\n
![\"\"](\"https:\/\/blogs.uwasa.fi\/ajatusyhteys\/wp-content\/blogs.dir\/6\/files\/sites\/54\/2026\/04\/taksonomiat-ajallisesta-kestosta.jpg\")
<\/p>\nTaksonomioiden v\u00e4linen ero<\/h4>\n