Filosofiassa mielen ja ruumiin erottelun lis\u00e4ksi on vedottu toiseen perusjakoon: luontoon ja kulttuuriin. T\u00e4m\u00e4 erottelu on keskeist\u00e4 siin\u00e4, mit\u00e4 Bruno Latour (1993) kutsuu modernin \u201dperustuslaiksi\u201d.<\/p>\n
Sen mukaan luonto on olemassa ihmisest\u00e4 riippumatta, kun taas kulttuuri on sit\u00e4, mik\u00e4 muotoutuu ihmisen toiminnan, kielen ja symbolisten j\u00e4rjestelmien kautta. Valistuksen ajoista l\u00e4htien t\u00e4m\u00e4 vastakkainasettelu on tukenut sek\u00e4 tieteellisen objektiivisuuden ihannetta ett\u00e4 humanistista vapautta ja luovuutta, erottaen luonnollisen keinotekoisesta.<\/p>\n
Viime vuosikymmenin\u00e4 t\u00e4m\u00e4n kaksijaon pysyvyys on joutunut kriittisen tarkastelun kohteeksi. Sit\u00e4 haastetaan erityisesti kahdelta suunnalta.<\/p>\n
Ensimm\u00e4inen haaste tulee monismin eli ykseysajattelun eri muodoista. Fysikalismi ja tieteellinen naturalismi v\u00e4itt\u00e4v\u00e4t, ett\u00e4 kaikki ilmi\u00f6t voidaan lopulta selitt\u00e4\u00e4 fysikaalisin termein: kulttuuri on vain luonnon sis\u00e4ist\u00e4, emergentti\u00e4 kompleksisuutta. Toisaalta kieleen ja merkityksenantoon painottuvat teoriat korostavat, ett\u00e4 \u201dluonto\u201d on itsess\u00e4\u00e4n kulttuurinen konstruktio, joka muotoutuu historiallisesti m\u00e4\u00e4r\u00e4ytyneiden tapojen kautta esitt\u00e4\u00e4 ja j\u00e4sent\u00e4\u00e4 maailmaa. Molemmat n\u00e4kemykset purkavat dualismin \u2013 ensimm\u00e4inen sulauttamalla kulttuurin luontoon, toinen luonnon kulttuuriin.<\/p>\n
Toinen haaste nousee pluralismista, joka ei pyri yhdist\u00e4m\u00e4\u00e4n eik\u00e4 erottamaan jyrk\u00e4sti, vaan moninkertaistaa luonnon ja kulttuurin v\u00e4lisi\u00e4 yhteyksi\u00e4 ja riste\u00e4mi\u00e4. Pluralistisesta n\u00e4k\u00f6kulmasta n\u00e4m\u00e4 eiv\u00e4t ole vastakohtia, vaan toisiinsa kietoutuvia napoja jatkuvassa vuorovaikutuksessa ja muutoksessa.<\/p>\n
Ihmisyhteiskunnat ovat itsess\u00e4\u00e4n ekologisia j\u00e4rjestelmi\u00e4, jotka ovat osa laajempia biofysikaalisia verkostoja. T\u00e4m\u00e4 keskin\u00e4isriippuvuus n\u00e4kyy monin tavoin. Esimerkiksi ilmastonmuutoksessa ihmisen toiminta muokkaa ilmakeh\u00e4\u00e4, ja ilmastolliset muutokset puolestaan vaikuttavat maatalouteen, talouteen ja sosiaaliseen el\u00e4m\u00e4\u00e4n. Samankaltaisia yhteyksi\u00e4 ilmenee my\u00f6s luonnon monimuotoisuuden k\u00f6yhtymisess\u00e4, ymp\u00e4rist\u00f6myrkkyjen kertymisess\u00e4 ravintoketjuihin sek\u00e4 el\u00e4imist\u00e4 ihmisiin tarttuvien tautien levi\u00e4misess\u00e4. Filosofit ja antropologit, kuten Bruno Latour, Philippe Descola ja Donna Haraway, kuvaavat maailmaa hybridien ja verkostojen kokonaisuutena \u2013 jatkuvana aineellisen ja symbolisen vaihdon prosessina, jossa ihmiset ja ei-ihmiset muovaavat toisiaan.<\/p>\n
Vaikka filosofiset ja tieteelliset suuntaukset ovat johdonmukaisesti purkaneet t\u00e4t\u00e4 kahtiajakoa, luonnon ja kulttuurin kategoriat ovat silti pysyneet elinvoimaisina. Ne j\u00e4sent\u00e4v\u00e4t ajattelua eri tieteenaloilla ja kehyst\u00e4v\u00e4t eettisi\u00e4 ja poliittisia keskusteluja.<\/p>\n
Nykyaikainen bioteknologia \u2013 erityisesti synteettinen biologia ja geenimuuntelu \u2013 tekee t\u00e4st\u00e4 k\u00e4sitteellisest\u00e4 j\u00e4nnitteest\u00e4 aiempaa konkreettisemman. Jos kulttuuri on sit\u00e4, mit\u00e4 ihmiset muokkaavat, ja luonto sit\u00e4, mik\u00e4 on olemassa ihmisest\u00e4 riippumatta, bioteknologia kyseenalaistaa niiden v\u00e4lisen rajan radikaalisti. Geeneist\u00e4 ja ekosysteemeist\u00e4 tulee suunnittelun kohteita, ja \u201dluonnollinen\u201d muuttuu tarkoitukselliseksi tuotteeksi. Esimerkiksi geenimuuntelun avulla voidaan pyrki\u00e4 vahvistamaan lajien sopeutumiskyky\u00e4 ilmastonmuutokseen tai kehitt\u00e4\u00e4 muuntogeenisi\u00e4 kasveja, joista valmistetaan biopolttoaineita fossiilisten polttoaineiden korvaajiksi<\/a>. T\u00e4llaisissa tapauksissa ihminen ei ainoastaan hy\u00f6dynn\u00e4 luontoa vaan aktiivisesti uudelleen suunnittelee biologisia prosesseja omiin tarkoituksiinsa.<\/p>\n Bioteknologian kehitys osoittaa yh\u00e4 selvemmin, ett\u00e4 inhimillinen suunnittelu ulottuu jo el\u00e4m\u00e4n perusrakenteisiin. T\u00e4m\u00e4 haastaa sovittamaan yhteen teknologisen kehityksen ja ekologisen eheyden vaatimukset. Kun biologinen monimuotoisuus \u2013 kest\u00e4vyyden perusta \u2013 kietoutuu yh\u00e4 tiiviimmin ihmisen toimintaan, on pohdittava uudelleen, mill\u00e4 ehdoilla teknologista kehityst\u00e4 ja elollisen luonnon monimuotoisuutta voidaan edist\u00e4\u00e4 samanaikaisesti.<\/p>\n Kun el\u00e4m\u00e4st\u00e4 itsest\u00e4\u00e4n tulee muokkauksen kohde, perinteinen luonto\u2013kulttuuri-dualismi ei en\u00e4\u00e4 riit\u00e4 kuvaamaan todellisuutta. Luonnon ja kulttuurin erottelu on silti monissa yhteyksiss\u00e4 perusteltu tapa j\u00e4sent\u00e4\u00e4 maailmaa, mutta bioteknologian kaltaiset ilmi\u00f6t asettuvat tuon erottelun v\u00e4limaastoon. Juuri t\u00e4m\u00e4 haastaa meid\u00e4t ajattelemaan dualismia uudelleen.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":" Bioteknologia haastaa ja muokkaa ymm\u00e4rryst\u00e4mme luonnon ja kulttuurin erosta.<\/p>\n","protected":false},"author":46,"featured_media":13797,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"_acf_changed":false,"footnotes":""},"categories":[2],"tags":[],"class_list":["post-13799","post","type-post","status-publish","format-standard","has-post-thumbnail","hentry","category-blog"],"acf":[],"post_meta":"