{"id":13671,"date":"2026-01-07T04:32:07","date_gmt":"2026-01-07T02:32:07","guid":{"rendered":"https:\/\/blogs.uwasa.fi\/ajatusyhteys\/?p=13671"},"modified":"2026-01-07T04:32:07","modified_gmt":"2026-01-07T02:32:07","slug":"suloisessa-sinessa","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/blogs.uwasa.fi\/ajatusyhteys\/2026\/01\/07\/suloisessa-sinessa\/","title":{"rendered":"Suloisessa siness\u00e4"},"content":{"rendered":"

On vaikea, ellei mahdotonta, valita lempirunoani. Mielest\u00e4ni yksi lumoavimmista ja omaper\u00e4isimmist\u00e4 runoista on kuitenkin H\u00f6lderlinin (1770\u20131843) \u201dSuloisessa siness\u00e4\u201d<\/a> (In lieblicher Bl\u00e4ue<\/em><\/a>). Sen suomentaja Johan L. Pii on osunut napakymppiin.<\/p>\n

\u201dSuloisessa siness\u00e4\u201d avautuu maisemasta: kirkontornin metallikatto kukkii valossa, p\u00e4\u00e4skyjen huudot halkovat ilmaa, ja kaiken ymp\u00e4r\u00f6i sininen taivas. Alku n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 yksinkertaiselta kuvaukselta, mutta H\u00f6lderlinille maisema ei ole pelkk\u00e4 tausta \u2013 se on portti kysymyksiin, jotka koskevat kauneutta, olemisen perustaa ja ihmisyytt\u00e4. Juuri t\u00e4st\u00e4 portista runo kulkee: konkreettisesta kuvasta kohti metafyysist\u00e4 horisonttia.<\/p>\n

Luonto ja pyh\u00e4 et\u00e4isyys<\/strong><\/p>\n

Runossa kirkontorni ja sen ikkunat ovat \u201dkuin portteja kauneuteen\u201d. H\u00f6lderlin vihjaa, ett\u00e4 kulttuuri j\u00e4ljittelee luontoa \u2013 kirkontornin muodot muistuttavat mets\u00e4n puita. T\u00e4m\u00e4 ei ole sattumaa: H\u00f6lderlinille luonto on pyhyyden ilmenemist\u00e4, ei vain materiaa.<\/p>\n

Sininen taivas, valo ja puro ovat merkkej\u00e4 siit\u00e4, ett\u00e4 jumaluus (mit\u00e4 ikin\u00e4 se onkaan: olemisen perusta vai ideaali?) ei ole kaukana, vaan ilmenee juuri siin\u00e4, mik\u00e4 on avointa ja kirkasta. Silti pyh\u00e4 pysyy et\u00e4isen\u00e4: \u201dniin yksinkertaiset ovat kuvat, niin kovin pyh\u00e4t, ett\u00e4 niit\u00e4 usein todella pel\u00e4t\u00e4\u00e4n luonnehtia.\u201d T\u00e4m\u00e4 varovaisuus on olennaista \u2013 pyh\u00e4\u00e4 ei voi omistaa, vain l\u00e4hesty\u00e4 kunnioituksella.<\/p>\n

Ihminen mittaamattomuuden edess\u00e4<\/strong><\/p>\n

Runo kysyy suoraan: \u201dOnko jumala tuntematon? Onko h\u00e4n ilmi kuin taivas?\u201d Vastaus on paradoksaalinen: jumala on ilmi, mutta j\u00e4\u00e4 mittaamattomaksi. Ihminen ei voi asettaa jumaluutta omiin rajoihinsa, mutta voi j\u00e4ljitell\u00e4 sen hyveit\u00e4 ja iloa. H\u00f6lderlin kirjoittaa: \u201dniin kauan kuin yst\u00e4v\u00e4llisyys, puhdas, asuu syd\u00e4miss\u00e4\u201d, ihminen ei mittaa jumaluutta v\u00e4\u00e4rin. T\u00e4m\u00e4 on runon eettinen ydin: mitta ei ole tekninen s\u00e4\u00e4nt\u00f6, vaan tapa olla suhteessa siihen, mik\u00e4 ylitt\u00e4\u00e4 meid\u00e4t.<\/p>\n

Samalla runo ei unohda k\u00e4rsimyst\u00e4. Viittaukset Oidipukseen, Heraklekseen ja Dioskuureihin tuovat esiin tragedian: ihminen joutuu taistelemaan jumalan kanssa \u2013 ei vihassa, vaan rajallisuuden ja \u00e4\u00e4rett\u00f6myyden kitkassa. K\u00e4rsimys kuuluu ihmisyyteen, mutta se ei tee el\u00e4m\u00e4st\u00e4 merkitykset\u00f6nt\u00e4. P\u00e4invastoin, kuten runon vavisuttava loppuvirke toteaa: \u201dEl\u00e4m\u00e4 on kuolemaa, ja kuolema on elo my\u00f6s.\u201d H\u00f6lderlin ei tarjoa helppoa sovitusta, vaan kutsuu siet\u00e4m\u00e4\u00e4n ristiriitaa.<\/p>\n

H\u00f6lderlinin filosofinen tausta<\/strong><\/p>\n

H\u00f6lderlin opiskeli Hegelin ja Schellingin kanssa, ja h\u00e4nen runoutensa kantaa mukanaan idealismin kysymyksi\u00e4. H\u00e4nelle moderni ihminen on eriytynyt luonnosta ja jumalista \u2013 t\u00e4m\u00e4 on v\u00e4lirikko, eriytymisen tila. Siin\u00e4 sovinto ei tarkoita paluuta alkuper\u00e4iseen ykseyteen, vaan tietoista rinnakkaisuutta: ihminen asuu v\u00e4limatkassa. T\u00e4st\u00e4 syntyy H\u00f6lderlinin ajatus: \u201dIhminen asuttaa maata runollisesti.\u201d Runollinen asuminen ei ole pakoa todellisuudesta, vaan herkkyytt\u00e4 \u2013 kyky\u00e4 n\u00e4hd\u00e4, nimet\u00e4 ja kiitt\u00e4\u00e4 ilman omistamista.<\/p>\n

H\u00f6lderlinin runoissa jumalten poissaolo ei ole pelkk\u00e4 tyhjyys, vaan tila, jossa jumaluus (olemisen perusta ja ideaalinen taso) ilmenee v\u00e4l\u00e4hdyksin\u00e4: sinisess\u00e4 taivaassa, virtaavassa purossa, kukassa auringon alla. Jumala on \u201dtuntematon\u201d, mutta juuri siksi h\u00e4n on mitta \u2013 ei omistettava, vaan kunnioitettava.<\/p>\n

Mit\u00e4 runo kertoo ihmisest\u00e4?<\/strong><\/p>\n

Runo piirt\u00e4\u00e4 ihmiskuvan, joka on yht\u00e4 aikaa hauras ja ylev\u00e4. Ihminen voi katsoa yl\u00f6s ja kysy\u00e4: \u201dTahdonko olla tuollainen?\u201d Vastaus on kyll\u00e4 \u2013 mutta runollisesti. Ei omistaen, vaan j\u00e4ljitellen; ei k\u00e4skien, vaan kiitt\u00e4en. Ihminen ei ole jumala, mutta h\u00e4ness\u00e4 on jumalallinen kipin\u00e4: puhtaus, yst\u00e4v\u00e4llisyys, kyky luoda kauneutta. Samalla h\u00e4n kantaa k\u00e4rsimyst\u00e4, joka ei ole merkitykset\u00f6nt\u00e4, vaan osa mittaa, joka tekee el\u00e4m\u00e4st\u00e4 totta.<\/p>\n

Kirkkauden ja haavoittuvuuden yhteiselo<\/strong><\/p>\n

\u201dSuloisessa siness\u00e4\u201d ei tarjoa j\u00e4rjestelm\u00e4\u00e4, vaan tavan el\u00e4\u00e4 kysymyksiss\u00e4. Se opettaa \u201dmitan etiikkaa\u201d, jota voisi kutsua my\u00f6s herkkyydeksi ja arvon tajuksi: katso, mutta \u00e4l\u00e4 polta katseella; nime\u00e4, mutta j\u00e4t\u00e4 pyh\u00e4lle tila; j\u00e4ljittele, mutta \u00e4l\u00e4 omista; kiit\u00e4, sill\u00e4 kauneus ei ole ansio, vaan lahja. H\u00f6lderlinin runous ja filosofia yhtyv\u00e4t t\u00e4ss\u00e4: ihminen asuttaa maata runollisesti, kun h\u00e4n suostuu el\u00e4m\u00e4\u00e4n kirkkauden ja haavoittuvuuden yhteiselossa.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Suloisessa siness\u00e4 on Friedrich H\u00f6lderlinin runo ja ihmisen mitta.<\/p>\n","protected":false},"author":46,"featured_media":13673,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"_acf_changed":false,"footnotes":""},"categories":[2],"tags":[],"class_list":["post-13671","post","type-post","status-publish","format-standard","has-post-thumbnail","hentry","category-blog"],"acf":[],"post_meta":" Tommi Lehtonen<\/a><\/span><\/span>blog<\/a><\/span>","post_thumbnail":"\"\"<\/a>","_links":{"self":[{"href":"https:\/\/blogs.uwasa.fi\/ajatusyhteys\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/13671"}],"collection":[{"href":"https:\/\/blogs.uwasa.fi\/ajatusyhteys\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/blogs.uwasa.fi\/ajatusyhteys\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogs.uwasa.fi\/ajatusyhteys\/wp-json\/wp\/v2\/users\/46"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogs.uwasa.fi\/ajatusyhteys\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=13671"}],"version-history":[{"count":38,"href":"https:\/\/blogs.uwasa.fi\/ajatusyhteys\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/13671\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":13732,"href":"https:\/\/blogs.uwasa.fi\/ajatusyhteys\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/13671\/revisions\/13732"}],"wp:featuredmedia":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogs.uwasa.fi\/ajatusyhteys\/wp-json\/wp\/v2\/media\/13673"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/blogs.uwasa.fi\/ajatusyhteys\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=13671"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogs.uwasa.fi\/ajatusyhteys\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=13671"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogs.uwasa.fi\/ajatusyhteys\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=13671"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}