Essi oli perin juurin v\u00e4synyt itseens\u00e4 ja ongelmiinsa. Ennen t\u00f6ihin l\u00e4ht\u00f6\u00e4 h\u00e4n oli taas riidellyt miehens\u00e4 Rubenin kanssa, jos sit\u00e4 nyt riitelyksi voi sanoa. Se oli yht\u00e4 ja samaa venytetty\u00e4 konfliktia, tahmeaa kuin j\u00e4\u00e4htynyt spagetti. Rubenin mielest\u00e4 Essi ei tuntenut itse\u00e4\u00e4n eik\u00e4 ollut sinut itsens\u00e4 kanssa. \u201dSe n\u00e4kyy siin\u00e4, ett\u00e4 puhut niin v\u00e4h\u00e4n. Ja jos puhut, niin puhut omista ongelmistasi. Et puhu koskaan meist\u00e4\u201d, moitti Ruben. \u201dOlemme vasta puoli vuotta sitten menneet naimisiin, mutta et en\u00e4\u00e4 suunnittele meille mit\u00e4\u00e4n. Etk\u00e4 puhu mist\u00e4\u00e4n t\u00e4rke\u00e4st\u00e4. Puhut vain arkisista asioista. Siit\u00e4, mit\u00e4 teht\u00e4isiin ruuaksi tai mit\u00e4 elokuvia tulee. Sit\u00e4 paitsi haluat katsoa aina eri elokuvaa kuin min\u00e4. Tuijotat typeri\u00e4 komedioita tai laulukilpailuja. En tunne sinua.\u201d<\/p>\n
T\u00e4llaista heid\u00e4n riitelyns\u00e4 oli: kuunneltuaan hetken Rubenia Essi aina my\u00f6nsi t\u00e4m\u00e4n olevan oikeassa ja vaikeni. \u201dEn voittaisi Vuoden parisuhdeihminen -titteli\u00e4\u201d, Essi ajatteli itsekseen. \u201dEksyn ajatuksiini. Mietin niit\u00e4 n\u00e4it\u00e4: sit\u00e4, mit\u00e4 sanat merkitsev\u00e4t ja mit\u00e4 niist\u00e4 seuraa.\u201d T\u00e4m\u00e4n enemp\u00e4\u00e4 h\u00e4n ei halunnut itse\u00e4\u00e4n kuvailla. Essi arveli, ettei kukaan muukaan tunne itse\u00e4\u00e4n. Pohjimmiltaan. Jos joku v\u00e4itt\u00e4\u00e4 tuntevansa itsens\u00e4, h\u00e4n erehtyy tai kuvittelee jotain, mit\u00e4 ei varsinaisesti ole olemassakaan, tai on ohutta ja murenevaa kuin hapankorppu. Tai sitten \u201ditsens\u00e4 tuntija\u201d uskoo itsest\u00e4\u00e4n liikoja ja n\u00e4kee harhaisesti olevansa tilanteen herra ja oman onnensa sepp\u00e4. Essi ajatteli my\u00f6s niit\u00e4, jotka luonnehtivat itse\u00e4\u00e4n latteasti ja sovinnaisesti niin kuin se, joka kertoo pit\u00e4v\u00e4ns\u00e4 hyv\u00e4st\u00e4 ruuasta ja seurasta. Sellaiselta voisi kysy\u00e4, tunnetko jonkun, joka pit\u00e4\u00e4 pahasta ruuasta ja ilkeist\u00e4 ihmisist\u00e4.<\/p>\n
Essi ja Ruben olivat tuore aviopari. Essi oli ihastunut Rubenin puheliaisuuteen, fiksuuteen ja itsevarmuuteen. Ruben toi turvallisuuden tunnetta. Muutaman kuukauden seurustelun j\u00e4lkeen oli vietetty h\u00e4it\u00e4 vuodenvaihteessa, ja kutsussa kerrottu tilinumero lahjaa varten. Tarkoitus oli matkustaa Rubenin kanssa niin pitk\u00e4lle kuin h\u00e4\u00e4lahjarahoilla p\u00e4\u00e4see. Perheet ja yst\u00e4v\u00e4t osoittautuivat kuitenkin kitsaiksi ja juhlat odottamattoman kalliiksi. Raha ei riitt\u00e4nyt kuin maakuntamatkaan Sein\u00e4joelle, mutta onhan se sent\u00e4\u00e4n avaruuden p\u00e4\u00e4kaupunki. Sekin matka tosin meni m\u00f6nk\u00e4\u00e4n, kun koronan takia oltiin koko kev\u00e4t kotona, ja Rubenilla oli liikaa mietitt\u00e4v\u00e4\u00e4. Niin kuin se, ett\u00e4 h\u00e4net on lomautettu eik\u00e4 Essi puhu riitt\u00e4v\u00e4sti. Meist\u00e4. Essi mietti, olisiko pit\u00e4nyt puhua Sein\u00e4joesta ja meist\u00e4. Avaruudesta ja meist\u00e4?<\/p>\n
Essin kev\u00e4t oli huipentunut ty\u00f6paikan saamiseen, ja kes\u00e4ll\u00e4 h\u00e4n aloitti Berg\u00f6n lossikuskina. Ty\u00f6 oli yksitoikkoista, mik\u00e4 oli Essin mielest\u00e4 vain plussaa, mutta palkka olisi saanut olla parempi. Oli ty\u00f6ss\u00e4 oma rikkautensakin. Essi kertoi Rubenille, kuinka kuu heijastuu meren pintaan. Ty\u00f6kavereiltaan Essi oli kuullut, ett\u00e4 t\u00e4hdet n\u00e4kyv\u00e4t merest\u00e4 parhaiten tyynin\u00e4 loppukes\u00e4n \u00f6in\u00e4. Nyt oli vasta keskikes\u00e4 ja juhannusy\u00f6, ja vain kirkkaimmat t\u00e4hdet erottuivat taivaalla. Uutena ty\u00f6ntekij\u00e4n\u00e4 h\u00e4n oli saanut ty\u00f6vuoron, joka ei muille kelvannut.<\/p>\n
Lossikyyti kesti alle kymmenen minuuttia suuntaansa. Autojen purku ja paluukyydin lastaus. Koko hoito edestakaisin kahdessa kymmeness\u00e4 minuutissa. Lossi oli Essin mielest\u00e4 osuva vertauskuva el\u00e4m\u00e4lle: kuljetaan vaijereissa kriisist\u00e4 toiseen. V\u00e4lill\u00e4 hieman helpottaa, ennen kuin seuraava kriisi tulee jo jonottamaan vastarannalle. Sinne ne kertyv\u00e4t kuin ajoneuvot: isot ja pienet, uudet ja vanhat. Lossi pit\u00e4\u00e4 muutaman pienen tauon y\u00f6ll\u00e4, ja uni tarjoaa taukoa ongelmista, elleiv\u00e4t ne sitten tunge painajaisiin vaivaamaan.<\/p>\n
Oli keskiy\u00f6. Ei pime\u00e4\u00e4, vaan h\u00e4m\u00e4r\u00e4\u00e4, mutta vesi oli lossin vieress\u00e4 mustaa ja l\u00e4pin\u00e4kym\u00e4t\u00f6nt\u00e4 kuin ihmismieli. T\u00e4htien valo oli niin heikkoa, ettei se heijastunut veteen. Eik\u00e4 Essi tiennyt, kuka oli, vaikka kuinka yritti.<\/p>\n
Lossi oli tauolla Berg\u00f6n puolella, ja ohjaamossa soi vaimea musiikki. Essi kuunteli Bluetooth-kaiuttimella Richterin \u201dSleepi\u00e4\u201d. Pitk\u00e4ss\u00e4 teoksessa riitt\u00e4isi kuunneltavaa kahdeksaksi tunniksi. Essi katseli ajatuksissaan tielle p\u00e4in, kun huomasi jonkun l\u00e4hestyv\u00e4n. H\u00e4n arveli aluksi, ett\u00e4 joku ajoi mopolla ilman valoja. Ehk\u00e4 se oli Honda Monkey. Hahmo l\u00e4hestyi kuitenkin liian hitaasti kulkeakseen moottorin voimalla. L\u00e4hestyess\u00e4\u00e4n hahmo n\u00e4ytti ty\u00f6nt\u00e4v\u00e4n jotain. Ihan kuin k\u00e4rry\u00e4. Vasta juuri ennen kuin mies astui valaistulle lossin kannelle, Essi n\u00e4ki, ett\u00e4 t\u00e4m\u00e4 ty\u00f6nsi py\u00f6r\u00e4lavetille nostettua ompelukonetta, vanhaa Singeri\u00e4. Sellaisia oli joskus ollut koulussa. Poljettavalla Singerill\u00e4 harjoiteltiin ompelukoneen k\u00e4ytt\u00f6\u00e4, ja oppilas sai ompelukoneajokortin, jos onnistui kuljettamaan koneen neulaa tarkasti pitkin paperille piirretty\u00e4 viivaa. Lossi polkee vaijeriensa varassa reitti\u00e4\u00e4n kuin pikku Essi koulussa Singeri\u00e4.<\/p>\n
Muita matkustajia ei t\u00e4h\u00e4n kyytiin tullut. Vain mies ja ompelukone. Mies n\u00e4ytti intialaiselta joogilta, laihalta ja vakavalta. P\u00e4\u00e4ss\u00e4\u00e4n oli villahuivi. Y\u00f6 oli l\u00e4mmin, mutta mies n\u00e4ytti palelevan. Suomen kes\u00e4 oli h\u00e4nelle ilmeisesti liian kylm\u00e4.<\/p>\n
Essi raotti ohjaamohytin ovea ja kysyi kovaan \u00e4\u00e4neen: \u201dKuka olet ja mihin olet menossa?\u201d Mies huikkasi takaisin: \u201dI don\u2019t know Finnish.\u201d Tuuli vei kuitenkin viimeisen sanan, ja Essi kuuli vain \u201detten tied\u00e4\u201d. H\u00e4n ny\u00f6kk\u00e4si miehelle ja sulki ohjaamon oven. \u201dSelv\u00e4stikin sielun veli\u201d, Essi ajatteli.<\/p>\n
H\u00e4n painoi nappia ja nosti rampin yl\u00f6s. Diesel alkoi savuttaa, kun Essi lis\u00e4si kierroksia koneeseen, jonka voimalla lossi lipui matkaan kohti Bredsk\u00e4rin rantaa. Essin mieleen nousi varovaisesti tiet\u00e4\u00e4n eteenp\u00e4in tunnusteleva ajatus: \u201dMin\u00e4 olen se, jota etsit, ja se, joka kysyy, kuka olet. Min\u00e4 olen sin\u00e4.\u201d Essi\u00e4 yht\u00e4 aikaa hirvitti ja ilahdutti t\u00e4m\u00e4 \u201doma \u00e4\u00e4ni\u201d, joka puhuu h\u00e4nelle ja v\u00e4itt\u00e4\u00e4 olevansa min\u00e4. Se sai vapisemaan ja veti vastustamattomasti puoleensa.<\/p>\n
Essi tunsi irtoavansa sis\u00e4isist\u00e4 kahleista kuin lossi vaijereista. Olo tuntui h\u00f6yhenen kevyelt\u00e4. Kaikesta sit\u00e4 voikin n\u00e4k\u00f6j\u00e4\u00e4n ilahtua, kuten itsest\u00e4\u00e4n, Essi mietti. H\u00e4n n\u00e4ki ompelukonemiehen tuijottavan tiukasti eteens\u00e4. Ranta jo l\u00e4hestyi. Pienin liikkein Essi hidasti lossin kulkua. Pehme\u00e4 osuma laituriin, kuten jo satoja kertoja aiemmin. Napin painallus ja ramppi alas. Ompelukonemies jatkoi matkaansa ja ty\u00f6nsi edell\u00e4\u00e4n Singeri\u00e4 kohti Moikip\u00e4\u00e4n kyl\u00e4\u00e4.<\/p>\n
Aamulla Essill\u00e4 olisi Rubenille puhuttavaa.<\/p>\n
J\u00e4\u00e4k\u00f6\u00f6n poliisin, tuomarin ja psykiatrin selvitett\u00e4v\u00e4ksi, mit\u00e4 aamulla tapahtui. Varsinkin viimeksi mainitun toimenkuvaan kuuluu selvitt\u00e4\u00e4 syiden verkkoa, johon Ruben oli takertunut. On yksinkertaisesti kysytt\u00e4v\u00e4, miksi Ruben raivostui, kun h\u00e4nen rakas vaimonsa kertoi y\u00f6n tapahtumista, ompelukonemiehest\u00e4 ja itsens\u00e4 kohtaamisesta. \u201dSe fakiiriko sinulle antoi pikakurssin tuohon \u2019atman on Brahman\u2019 -paskaan?\u201d, Ruben huusi ja kuristi Essi\u00e4 kaulasta ja haukkui t\u00e4t\u00e4 itsekeskeiseksi ja tekosyv\u00e4lliseksi valehtelijaksi, jonka kanssa h\u00e4n ei halunnut olla en\u00e4\u00e4 miss\u00e4\u00e4n tekemisiss\u00e4. Kyyneleet tulvivat Essin silmist\u00e4 ja h\u00e4n haukkoi henke\u00e4\u00e4n. \u201dEn saa henke\u00e4, \u00e4l\u00e4 tapa minua\u201d, h\u00e4n sanoi ja Ruben irrotti otteensa. Essi oksensi eteisen lattialle, vet\u00e4ytyi pois ottaen sein\u00e4st\u00e4 tukea ja sulkeutui keitti\u00f6\u00f6n. Ruben alkoi vimmaisesti ker\u00e4t\u00e4 tavaroitaan makuhuoneen kaapeista. Keitti\u00f6st\u00e4kin h\u00e4n olisi hakenut jotain, mutta ei halunnut menn\u00e4 sinne. Essi kuuli ulko-oven k\u00e4yv\u00e4n ja n\u00e4ki hetken kuluttua ikkunasta, miten Ruben harppoi pihan poikki laukkuineen. Essin huomio kiinnittyi taloyhti\u00f6n tangossa roikkuvaan Suomen lippuun. Se oli revennyt reunastaan. Se pit\u00e4isi ommella.<\/p>\n
Valehtelisin, jos v\u00e4itt\u00e4isin, ett\u00e4 kaikki k\u00e4\u00e4ntyi parhain p\u00e4in. El\u00e4m\u00e4 vain jatkui, niin kuin sill\u00e4 on tapana. Toki paljon tapahtuikin, kuten poliisikuulustelu, pahoinpitelysyyte ja avioeron vireillepano. Ennen kes\u00e4n loppua Essi k\u00e4vi yksin avaruuden p\u00e4\u00e4kaupungissa ja n\u00e4ki y\u00f6vuorossa, kuinka t\u00e4hdet heijastuvat meren pintaan.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"
Y\u00f6vuorossa oli v\u00e4yl\u00e4, lossi ja Essi.<\/p>\n","protected":false},"author":46,"featured_media":1177,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"_acf_changed":false,"footnotes":""},"categories":[3],"tags":[],"class_list":["post-1175","post","type-post","status-publish","format-standard","has-post-thumbnail","hentry","category-novelli"],"acf":[],"post_meta":"