Velvollisuusetiikka ja seurausetiikka ovat kuin tuli ja vesi. Jos niit\u00e4 yritt\u00e4\u00e4 yhdist\u00e4\u00e4, niin pieleen menee: tuli sammuu ja vesi mustuu. N\u00e4in moni ajattelee, vaikka ei v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 tarvitsisi.<\/p>\n
Velvollisuusetiikan kannattajat pit\u00e4v\u00e4t velvollisuuksia eettisen toiminnan v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00f6m\u00e4n\u00e4 l\u00e4ht\u00f6kohtana. Velvollisuuksia ovat esimerkiksi totuuden puhuminen, lupausten pit\u00e4minen ja muiden ihmisten koskemattomuuden kunnioittaminen.<\/p>\n
Velvollisuusetiikan mukaan toiminnan moraalista arvoa eiv\u00e4t m\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4 sen seuraukset. Monet, elleiv\u00e4t useimmat, ihmiset tuntevat kuitenkin olonsa ep\u00e4mukavaksi, kun kuulevat t\u00e4llaista. Ajatellaan, ett\u00e4 kyll\u00e4 nyt tekojen seurauksetkin pit\u00e4\u00e4 ottaa huomioon.<\/p>\n
Niinp\u00e4 joku saattaa ehdottaa, ett\u00e4 esimerkiksi lupauksen voi rikkoa, jos sen pit\u00e4minen aiheuttaisi paljon pahaa muille ihmisille. Vankkumattomat velvollisuuseetikot tuomitsevat t\u00e4llaisen joustavuuden ja sanovat: \u201dJos seuraukset ratkaisevat teon moraalisen arvon, niin velvollisuuksiin vetoamiselta putoaa pohja pois. Universaalien, kaikkia ihmisi\u00e4 ja tapauksia koskevien velvollisuuksien mit\u00e4t\u00f6inti on ep\u00e4eettist\u00e4: se johtaa yksil\u00f6n oikeuksien vesitt\u00e4miseen, muka yleisen edun nimiss\u00e4. Siksi seurausetiikka joutaa roskakoriin.\u201d<\/p>\n
Muun muassa yritysten vastuullisuusty\u00f6 ja kest\u00e4v\u00e4n kehityksen pyrkimykset liittyv\u00e4t kuitenkin sellaisiin tilanteisiin ja olosuhteisiin, joissa on v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4t\u00f6nt\u00e4 kiinnitt\u00e4\u00e4 huomiota sek\u00e4 eettisiin velvollisuuksiin ett\u00e4 toiminnan seurauksiin. Sama kaksijakoisuus \u2013 sek\u00e4 velvollisuuksien ett\u00e4 seurausten huomioon ottaminen \u2013 on yht\u00e4 t\u00e4rke\u00e4\u00e4 my\u00f6s yksil\u00f6iden tekoja ja toimintaa koskevassa eettisess\u00e4 harkinnassa.<\/p>\n
Immanuel Kant on velvollisuusetiikan raskaan sarjan supert\u00e4hti. H\u00e4nen mukaansa moraalinen toiminta perustuu oman j\u00e4rkemme s\u00e4\u00e4t\u00e4m\u00e4\u00e4n moraalilakiin ja tarkoittaa velvollisuuden t\u00e4ytt\u00e4mist\u00e4. Kant siis l\u00f6ysi v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00f6m\u00e4n ja universaalin perustan moraalille j\u00e4rjest\u00e4: moraaliset teot perustuvat j\u00e4rjen yleisp\u00e4tevien ja sitovien lakien mukaiseen p\u00e4\u00e4ttelyyn. Kantin mukaan meill\u00e4 on velvollisuus kunnioittaa n\u00e4it\u00e4 lakeja ja toimia niiden mukaisesti. Aito moraalisuus kumpuaa omasta j\u00e4rjest\u00e4mme, jonka ehdotonta k\u00e4sky\u00e4 meid\u00e4n on noudatettava.<\/p>\n
Kantin moraalifilosofian keskeinen ja monen mielest\u00e4 h\u00e4tk\u00e4hdytt\u00e4vin v\u00e4ite on, ett\u00e4 moraalilla ei ole mit\u00e4\u00e4n tekemist\u00e4 onnellisuuden tavoittelun kanssa (Markus Nikkarla, \u201dJohdatus K\u00e4yt\u00e4nn\u00f6llisen j\u00e4rjen kritiikkiin\u201d, kirjassa Immanuel Kant, K\u00e4yt\u00e4nn\u00f6llisen j\u00e4rjen kritiikki<\/em>, suom. Markus Nikkarla, Helsinki: Gaudeamus, 2016, 8; laiksi (K\u00e4yt\u00e4nn\u00f6llisen j\u00e4rjen kritiikki<\/em> I.1.iii, 5:92\u201393; Kant 2016, 148\u2013149). Toiminnan moraalisuutta eiv\u00e4t siis mittaa sen enemp\u00e4\u00e4 toiminnan hy\u00f6dyllisyys kuin sen tuottama onnellisuuskaan.<\/p>\n Kantin etiikka kiteytyy kategoriseen imperatiiviin eli universaaliin moraalis\u00e4\u00e4nt\u00f6\u00f6n. Se ohjaa toimimaan vain sellaisen periaatteen mukaisesti, jonka voi toivoa tulevan yleiseksi laiksi (K\u00e4yt\u00e4nn\u00f6llisen j\u00e4rjen kritiikki<\/em> I.1.i, \u00a77, 5:30, I.1.ii, 5:69; Kant 2016, 78, 122; Moraalin metafysiikan perustus<\/em> 2. luku, 4:421, 4:434, 4:437; Kant 2014, 63, 76, 78\u201379).<\/p>\n Kantin mukaan teko on siis moraalisesti oikein, jos ja vain jos sen toimintaperiaate on yleistett\u00e4viss\u00e4. Mit\u00e4 tahansa tekoa tai toimintaa on arvioitava t\u00e4m\u00e4n periaatteen valossa. On siis kysytt\u00e4v\u00e4, l\u00e4p\u00e4iseek\u00f6 tarkasteltava teko tai toiminta yleistett\u00e4vyystestin.<\/p>\n Kantin jalanj\u00e4ljiss\u00e4 voidaan ajatella, ett\u00e4 on universaali velvollisuus suojella ihmiskunnan ja muiden lajien elinehtoja. Ihminen ja muut lajit ovat kohtalonyhteydess\u00e4 toisiinsa. Ilmastonmuutos on merkitt\u00e4v\u00e4 luonnon monimuotoisuutta ja ihmiskunnan olemassaoloa uhkaava tekij\u00e4. Siksi ilmastotekoja ja muita toimenpiteit\u00e4, joilla maapalloa estet\u00e4\u00e4n muuttumasta elinkelvottomaksi, voidaan pit\u00e4\u00e4 ihmiskunnan eettisen\u00e4 velvollisuutena. Ilmastotekojen tarkoitus on suojella ilmastoa ja luontoa ihmisen vahingoittavalta toiminnalta.<\/p>\n Ilmastonmuutoksen ja luontokadon hillint\u00e4 on toimintaa, johon ihmiskunta on velvollinen, mutta johon kaikki yksil\u00f6t eiv\u00e4t v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 ole velvoitettuja samassa m\u00e4\u00e4rin tai samalla tavalla. Jokaiselta voidaan vaatia ilmastotekoja vain kykyns\u00e4 ja mahdollisuuksiensa mukaan. N\u00e4ihin mahdollisuuksiin kuuluvat my\u00f6s taloudelliset resurssit.<\/p>\n Ei ole esimerkiksi yleisp\u00e4tev\u00e4\u00e4 velvollisuutta ajaa s\u00e4hk\u00f6autolla, jos nyt autolla liikkuminen on ylip\u00e4\u00e4t\u00e4\u00e4n v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4t\u00f6nt\u00e4. Silti liikenteen s\u00e4hk\u00f6istyminen ja muu fossiilisista polttoaineista luopuminen on kaiken kaikkiaan ilmastonmuutoksen hillinn\u00e4n kannalta t\u00e4rke\u00e4 asia.<\/p>\n Vaikeampi kysymys on, ovatko kaikki ihmiset velvoitettuja siirtym\u00e4\u00e4n kasvisruokavalioon, joka sekin on t\u00e4rke\u00e4\u00e4 ymp\u00e4rist\u00f6ongelmien lievent\u00e4miseksi. Mit\u00e4 useampi ihminen siirtyy kasvispainotteiseen ruokavalioon, sit\u00e4 parempi. Pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n ymp\u00e4rist\u00f6syyt eiv\u00e4t kuitenkaan tee kasvisruokavalioon siirtymisest\u00e4 yleisp\u00e4tev\u00e4\u00e4 eettist\u00e4 velvollisuutta. Voidaan kysy\u00e4, tekisiv\u00e4tk\u00f6 el\u00e4inten oikeudet niin, kuten esimerkiksi Peter Singer (Animal Liberation<\/em>, 1975, suom. Oikeutta el\u00e4imille<\/em>, 1991) esitt\u00e4\u00e4.<\/p>\n Singerin perustelut kasvissy\u00f6nnille voidaan tiivist\u00e4\u00e4 seuraavasti: a) El\u00e4inten kasvatus ja k\u00e4ytt\u00f6 ruuaksi aiheuttaa niille k\u00e4rsimyst\u00e4, joka on niiden intressien vastaista. b) Ihminen ei v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 tarvitse lihaa tai kalaa. c) Toissijaisten tarpeiden tyydytt\u00e4minen toisten lajien ensisijaisten tarpeiden kustannuksella on v\u00e4\u00e4rin. d) Siksi on pid\u00e4tt\u00e4ydytt\u00e4v\u00e4 lihan tai kalan sy\u00f6misest\u00e4.<\/p>\n Kaikki eiv\u00e4t hyv\u00e4ksy Singerin argumenttia, ja vaikka kaikki premissit a:sta c:hen hyv\u00e4ksytt\u00e4isiinkin, johtop\u00e4\u00e4t\u00f6s d) ei seuraa niist\u00e4 ilman lis\u00e4oletuksia. Niin tai n\u00e4in, yleiset velvollisuudet ja niiden toteuttamista koskevat seurauseettiset pohdinnat kietoutuvat l\u00e4htem\u00e4tt\u00f6m\u00e4sti yhteen.<\/p>\n Kantin moraalifilosofia edustaa siis velvollisuusetiikkaa, jossa huomio kiinnitet\u00e4\u00e4n yleisp\u00e4tevien velvollisuuksien t\u00e4ytt\u00e4miseen. Tekojen seurauksia taas pidet\u00e4\u00e4n kantilaisessa etiikassa moraalisesti irrelevantteina (K\u00e4yt\u00e4nn\u00f6llisen j\u00e4rjen kritiikki<\/em> I.1.iii, 5:81; Kant 2016, 135\u2013136). Kuten todettu, t\u00e4t\u00e4 on vaikea sulattaa. Miksei my\u00f6s tekojen seurauksilla olisi moraaliarvioinnin kannalta v\u00e4li\u00e4, kunhan otetaan huomioon, ett\u00e4 ihmist\u00e4 ei saa koskaan kohdella vain v\u00e4lineen\u00e4 yleisen edun hyv\u00e4ksi? Kysymys nousee vahvasti esille, kun tarkastellaan niin sanottuja prima facie<\/em> -oikeuksia ja velvollisuuksia sek\u00e4 pro tanto<\/em> -periaatteita. Tulemme niihin kohta.<\/p>\n Moraalinormit, oikeudet ja velvollisuudet joudutaan usein asettamaan t\u00e4rkeysj\u00e4rjestykseen. Uskon, ett\u00e4 monen mielest\u00e4 oikeus el\u00e4m\u00e4\u00e4n on jokaisen ihmisen perustava oikeus. Se on t\u00e4rke\u00e4mpi kuin esimerkiksi omistusoikeus ja omaisuuden suoja tai velvollisuus puhua totta. Siksi voidaan ajatella, ett\u00e4 ihmishengen pelastamiseksi saa varastaa ja valehdella. Historiallisesti kiinnostavaa on, ett\u00e4 totuuden puhuminen on kuitenkin Kantin mukaan perustava ja luovuttamaton velvollisuus.<\/p>\n Sir William David Rossin (1877\u20131971) mukaan teon moraalinen arvo, hyvyys tai pahuus, m\u00e4\u00e4r\u00e4ytyy teon motiivista. Niinp\u00e4 teon taustalla oleva tahto on moraalisen arvioinnin ratkaiseva peruste. My\u00f6s Kant korosti tahdon merkityst\u00e4, kun arvioidaan tekojen ja toiminnan eettisyytt\u00e4. Kantille teko on oikein, jos se tehd\u00e4\u00e4n velvollisuudesta universaalia moraalilakia kohtaan.<\/p>\n Ross kiinnitt\u00e4\u00e4 huomiota siihen, ett\u00e4 moraaliset velvollisuudet voivat olla ristiriidassa kesken\u00e4\u00e4n. Meill\u00e4 voi olla velvollisuus pit\u00e4\u00e4 antamamme lupaus olla ajoissa paikalla, mutta samanaikaisesti suurempi velvollisuus auttaa matkan varrella tapahtuneen onnettomuuden uhreja.<\/p>\n Jokaista moraalista p\u00e4\u00e4t\u00f6st\u00e4 tehdess\u00e4mme meid\u00e4n on punnittava valintaa siihen liittyv\u00e4n velvollisuuden kannalta. Samalla meid\u00e4n on kuitenkin pohdittava, sis\u00e4ltyisik\u00f6 vaihtoehtoisiin toimintamahdollisuuksiin pakottavampia velvoitteita. Ross luonnehtii t\u00e4t\u00e4 sanomalla, ett\u00e4 tekomme voivat olla alisteisia useille eri s\u00e4\u00e4nt\u00f6ryhmille.<\/p>\n Eri teko- tai toimintavaihtoehtoja pohtiessamme meid\u00e4n on otettava huomioon my\u00f6s valintojen seuraukset: jos pys\u00e4htym\u00e4tt\u00e4 kiirehdin t\u00e4rke\u00e4\u00e4n tapaamiseen, niin miten k\u00e4y matkan varrella n\u00e4kem\u00e4ni onnettomuuden uhrien?<\/p>\n Joku voi ajatella, ett\u00e4 t\u00e4llaisessa pohdinnassa ei varsinaisesti ole kyse velvollisuusetiikan ja seurausetiikan yhdist\u00e4misest\u00e4. Sen sijaan on kyse velvollisuusetiikan kehitt\u00e4misest\u00e4 niin, ett\u00e4 siin\u00e4 otetaan huomioon eri velvollisuuksien, kuten lupauksen pit\u00e4misen ja auttamisvelvollisuuden, tilannekohtainen t\u00e4rkeysj\u00e4rjestys.<\/p>\n Voidaan v\u00e4itt\u00e4\u00e4, ett\u00e4 t\u00e4llainen malli on pohjimmiltaan velvollisuuseettinen, vaikka her\u00e4tteen\u00e4 velvollisuuksien t\u00e4rkeysj\u00e4rjestyksen pohtimiselle onkin eri toimintavaihtoehtojen seurausten huomioon ottaminen. Mielest\u00e4ni t\u00e4ss\u00e4 n\u00e4kemyksess\u00e4 turhaan kiemurrellaan sen edess\u00e4, ett\u00e4 sek\u00e4 velvollisuudet ett\u00e4 tekojen seuraukset ovat eettisen arvioinnin kannalta t\u00e4rkeit\u00e4. Eettisen arvioinnin perusasetus sis\u00e4lt\u00e4\u00e4 siis sek\u00e4 velvollisuuseettisen ett\u00e4 seurauseettisen n\u00e4k\u00f6kulman.<\/p>\n T\u00e4m\u00e4 kahden n\u00e4k\u00f6kulman \u2013 velvollisuuksien ja seurausten \u2013 malli on n\u00e4hd\u00e4kseni sis\u00e4\u00e4n leivottu my\u00f6s kantilaiseen yleistett\u00e4vyysperiaatteeseen. Periaate kehottaa arvioimaan ehdokkaita moraalis\u00e4\u00e4nn\u00f6iksi sen perusteella, voisiko niiden toivoa tulevan yleiseksi laiksi. Se tapahtuu arvioimalla, mit\u00e4 tapahtuisi, jos kaikki ihmiset tekisiv\u00e4t aina niin kuin s\u00e4\u00e4nt\u00f6 sanoo. On vaikea v\u00e4ltt\u00e4\u00e4 vaikutelmaa, ett\u00e4 t\u00e4m\u00e4 arviointi koskee s\u00e4\u00e4nn\u00f6n noudattamisen seurauksia. T\u00e4llainen tulkinta yleistett\u00e4vyysperiaatteesta tekee Kantista er\u00e4\u00e4nlaisen piilo(s\u00e4\u00e4nt\u00f6)utilitaristin. Se on selv\u00e4stikin vastoin standardin\u00e4kemyst\u00e4, jonka mukaan Kant on seurausetiikan vankkumaton vastustaja.<\/p>\n Yleistett\u00e4vyysperiaatetta koskeva t\u00e4rke\u00e4 kysymys on, voinko todellakin toivoa, ett\u00e4 kaikki ihmiset aina noudattaisivat valittua s\u00e4\u00e4nt\u00f6\u00e4, kuten vaatimusta puhua totta, seurauksista piittaamatta. Se on ep\u00e4varmaa ja, uskallan sanoa, ep\u00e4todenn\u00e4k\u00f6ist\u00e4: tinkim\u00e4tt\u00f6m\u00e4n s\u00e4\u00e4nt\u00f6uskollisuuden riskin\u00e4 on kohtuuttomuus, ep\u00e4inhimillisyys ja ep\u00e4oikeudenmukaisuus. Sit\u00e4 havainnollistaa standardiksi muodostunut ajatuskoe. Sen mukaan useimmat, elleiv\u00e4t kaikki, ihmiset haluavat vastata kielt\u00e4v\u00e4sti kysymykseen, pit\u00e4isik\u00f6 puhua totta ja paljastaa hengenvaarassa olevan piilopaikka h\u00e4nt\u00e4 etsiv\u00e4lle murhaajalle.<\/p>\n Kysymys velvollisuuksien t\u00e4rkeysj\u00e4rjestyksest\u00e4 voidaan yleisesti muotoilla seuraavasti: miten valita kaikkein pakottavin velvollisuus? T\u00e4h\u00e4n Ross tarjoaa ratkaisuksi prima facie<\/em> -velvollisuuksia (W. D. Ross, The Right and the Good<\/em>, Oxford: Clarendon Press, 1930, 19\u201320). Latinan ilmaus prima facie<\/em> suomennetaan kirjaimellisesti \u201densi n\u00e4kem\u00e4lt\u00e4\u201d. Ross tarkoittaa prima facie<\/em> -velvollisuuksilla jotain, joka voitaisiin suomentaa \u201dtilanteeseen sopiviksi velvollisuuksiksi\u201d. N\u00e4in ollen prima facie<\/em> -etiikan voidaan n\u00e4hd\u00e4 nousevan kysymyksest\u00e4, mill\u00e4 ehdoilla velvollisuuksista voisi olla tilannekohtaisia poikkeuksia.<\/p>\n Ross kiinnitt\u00e4\u00e4 siis huomiota siihen, ett\u00e4 velvollisuuksien tarkoitus on ohjata ihmisten toimintaa, mutta velvollisuudet voivat ajautua kesken\u00e4\u00e4n ristiriitaan. Silloin on Rossin mukaan noudatettava perustavinta velvollisuutta. Tuomas Akvinolaisen mukaan luonnollisen moraalilain perustavin eli ensimm\u00e4inen s\u00e4\u00e4nt\u00f6 on se, ett\u00e4 hyv\u00e4\u00e4 on teht\u00e4v\u00e4 ja pahaa v\u00e4ltett\u00e4v\u00e4 (Summa Theologiae<\/em> IaIIae 94, 2; Tuomas Akvinolainen 2002, 604).<\/p>\n Uusimmassa etiikkaa k\u00e4sittelev\u00e4ss\u00e4 tutkimuksessa pro tanto<\/em> eli \u201dkaiken kaikkiaan\u201d on yleistynyt korvaamaan prima facie<\/em> -ilmausta. Esimerkiksi varastaminen on pro tanto<\/em> v\u00e4\u00e4rin. T\u00e4m\u00e4 tarkoittaa, ett\u00e4 ainoastaan suuremman v\u00e4\u00e4ryyden est\u00e4minen voi oikeuttaa varastamisen.<\/p>\n Pro tanto<\/em> -v\u00e4\u00e4ryys on yleisen tason luonnehdinta, joka koskee tarkasteltavaa tekotyyppi\u00e4 yleisesti. Sen sijaan yksitt\u00e4isen teon v\u00e4\u00e4ryys kaiken kaikkiaan m\u00e4\u00e4r\u00e4ytyy tilannekohtaisesti eli kaikkien tilanteessa olevien moraalisesti merkityksellisten seikkojen nojalla. Moraalisesti merkityksellisi\u00e4 seikkoja ovat my\u00f6s teon seuraukset. Mik\u00e4\u00e4n ei siis koskaan ole selitt\u00e4m\u00e4tt\u00f6m\u00e4sti v\u00e4\u00e4rin \u201dmuuten vain\u201d, vaan aina joidenkin v\u00e4\u00e4r\u00e4ksi tekevien seikkojen johdosta. Siksi sanotaan, ett\u00e4 kukin pro tanto<\/em> -periaate yksil\u00f6i jonkin t\u00e4llaisen seikan.<\/p>\n Yleisen tason pro tanto<\/em> -periaatteet ilmaistaan lyhyesti esimerkiksi k\u00e4skyin\u00e4: \u201dpid\u00e4 lupauksesi\u201d ja \u201dauta h\u00e4d\u00e4ss\u00e4 olevaa\u201d. T\u00e4llaiset periaatteet saattavat olla tilannekohtaisesti riidassa kesken\u00e4\u00e4n. Voidaan siis joutua valitsemaan kahden tai useamman pro tanto<\/em> oikean (tai pro tanto<\/em> v\u00e4\u00e4r\u00e4n) teon v\u00e4lill\u00e4.<\/p>\n T\u00e4ll\u00f6in toisen teon tekeminen on tuossa tilanteessa kaiken kaikkiaan v\u00e4\u00e4rin, kun taas toisen tekeminen on samassa tilanteessa velvollisuus. T\u00e4llaisissa tilanteissa on siis kyse moraalisesta konfliktista kahden tai usemman pro tanto<\/em> -periaatteen v\u00e4lill\u00e4. Pulma on ratkaistavissa, jos tilanteessa aiottua tekoa perusteleva moraalis\u00e4\u00e4nt\u00f6 on painavampi kuin vaihtoehtoista tekoa perusteleva moraalis\u00e4\u00e4nt\u00f6. (Arto Laitinen (2012), \u201dOikeus toimia v\u00e4\u00e4rin?\u201d, Ajatus<\/em> 69, 20\u201321.) T\u00e4t\u00e4 arvioitaessa relevantteja seikkoja ovat muun muassa teon motiivi ja tavoiteltava tulos.<\/p>\n Joku saattaisi pit\u00e4\u00e4 t\u00e4rke\u00e4n\u00e4 arviointikriteerin\u00e4 my\u00f6s teon onnistumisen todenn\u00e4k\u00f6isyytt\u00e4. Se on kuitenkin ongelmallinen kriteeri. Jos esimerkiksi auttamisvelvollisuutta arvioidaan vahvasti sen perusteella, miten todenn\u00e4k\u00f6isesti auttaja onnistuu, auttaminen voi j\u00e4\u00e4d\u00e4 haaveeksi.<\/p>\n Prima facie<\/em> ja pro tanto<\/em> -tyyppinen pohdinta on my\u00f6s ilmastotekojen tapauksessa tavallista. Ik\u00e4v\u00e4 kyll\u00e4 pohdinta voi johtaa ilmastoimien hidastumiseen. Vaikka kaiken kaikkiaan pid\u00e4mme ilmastotoimia v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00f6min\u00e4, saatamme tilannekohtaisissa valinnoissa p\u00e4\u00e4ty\u00e4 muihin kuin kaikista ilmastoyst\u00e4v\u00e4llisimpiin ratkaisuihin.<\/p>\n T\u00e4h\u00e4n kiinnitt\u00e4\u00e4 huomiota p\u00e4\u00e4t\u00f6ksenteon tekopyhyysteoria (the hypocricy theory of decision-making<\/em>), jonka mukaan p\u00e4\u00e4t\u00f6kset yhdess\u00e4 suunnassa korvaavat tekoja toisessa suunnassa (Karin ja Nils Brunsson, Decisions: The Complexities of Individual and Organizational Decision-Making<\/em>, Cheltenham: Edward Elgar Publishing, 2017, 85). T\u00e4m\u00e4 koskee erityisesti sellaisia p\u00e4\u00e4t\u00f6ksi\u00e4, jotka voidaan panna t\u00e4yt\u00e4nt\u00f6\u00f6n vasta kaukana tulevaisuudessa. Niin voi k\u00e4yd\u00e4 esimerkiksi teknisist\u00e4 tai taloudellisista syist\u00e4: esimerkiksi siksi, ett\u00e4 uutta teknologiaa vasta kehitet\u00e4\u00e4n, tai siksi, ett\u00e4 ymp\u00e4rist\u00f6lle haitalliset tuotteet ja materiaalit ovat toistaiseksi merkitt\u00e4v\u00e4sti halvempia kuin ymp\u00e4rist\u00f6\u00e4 s\u00e4\u00e4st\u00e4v\u00e4t.<\/p>\n Niinp\u00e4 esimerkiksi sijoittaja voi s\u00e4ilytt\u00e4\u00e4 vastuullisuuden n\u00e4k\u00f6kulmasta ongelmallisiksi tiet\u00e4m\u00e4ns\u00e4 sijoitukset, koska on p\u00e4\u00e4tt\u00e4nyt jatkossa kiinnitt\u00e4\u00e4 enemm\u00e4n huomiota vastuullisuuteen tai koska olettaa tai toivoo sijoituskohteena olevan yrityksen kehitt\u00e4v\u00e4n toimintaansa aiempaa vastuullisemmaksi. Ik\u00e4vimmill\u00e4\u00e4n t\u00e4m\u00e4 voi tarkoittaa opportunismia, jossa sijoituksia pidet\u00e4\u00e4n vastuullisina virheellisin tai riitt\u00e4m\u00e4tt\u00f6mien perustein ja jopa tietoisena siit\u00e4, ett\u00e4 p\u00e4\u00e4t\u00f6ksenteon perusteet ovat heikot ja ep\u00e4selv\u00e4t. T\u00e4m\u00e4 osoittaa, ett\u00e4 prima facie<\/em> ja pro tanto<\/em> -tyyppiseen pohdintaan liittyy tekopyhyyden ja kaksinaismoralismin riski. Se on otettava vakavasti kuten yleistett\u00e4vyysperiaatteeseen liittyv\u00e4 kohtuuttomuuden ja ep\u00e4inhimillisyyden riskikin.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":" Meill\u00e4 on velvollisuus ilmastotekoihin monista eri syist\u00e4, ja osa noista syist\u00e4 liittyy tekojen seurauksiin.<\/p>\n","protected":false},"author":46,"featured_media":11306,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"_acf_changed":false,"footnotes":""},"categories":[2],"tags":[],"class_list":["post-11304","post","type-post","status-publish","format-standard","has-post-thumbnail","hentry","category-blog"],"acf":[],"post_meta":"