Kun siis jotain sanotaan abstraktiksi, s\u00e4vy on usein (mutta ei aina) v\u00e4h\u00e4ttelev\u00e4, jopa moittiva. Moite voi johtua siit\u00e4, ett\u00e4 abstrakti lipe\u00e4\u00e4 otteesta kuin saippua. Juuri kun luulit saavasi kiinni siit\u00e4, huomaatkin ett\u00e4 asia on mutkikkaampi.<\/p>\n
Se, ett\u00e4 jokin asia on vaikea ja moniulotteinen, ei kuitenkaan automaattisesti tarkoita, ett\u00e4 sit\u00e4 on syyt\u00e4 v\u00e4h\u00e4tell\u00e4. Abstrakti ansaitseekin kunnianpalautuksen.<\/p>\n
Katsotaanpa, millaiseen k\u00e4sitemaastoon abstrakti sijoittuu. Abstrakti-sana tulee latinasta, jossa abstractus<\/em> tarkoittaa poisvedetty\u00e4 ja erill\u00e4\u00e4n olevaa; kyseess\u00e4 on abstrahere<\/em>-verbin menneen ajan partisiippi. Verbi muodostuu osista ab- \u2019pois\u2019 ja trahere \u2019vet\u00e4\u00e4 pois\u2019.<\/p>\n T\u00e4ss\u00e4 yhteydess\u00e4 poisvet\u00e4minen viittaa kahteen asiaan: a) osiin jakamiseen ja pelkist\u00e4miseen sek\u00e4 b) ei-empiiriseen. A-merkityksess\u00e4 abstrakti on substantiivi, joka tarkoittaa tiivistelm\u00e4\u00e4 eli tekstin alussa olevaa lyhennelm\u00e4\u00e4.<\/p>\n Abstrakti-adjektiivin vastakohta on ’konkreettinen’: aineellinen ja havaittava, selv\u00e4 ja todellinen. N\u00e4iden ominaisuuksien vastakohtia ovat aineeton ja ei-havaittava, ep\u00e4selv\u00e4 ja ep\u00e4todellinen.<\/p>\n Varsinkin viimeksi mainitun ominaisuuden, ep\u00e4todellisen, muodostamaa taustaa vasten abstraktia saatetaan moittia turhaksi ja teoreettiseksi. Samalla abstraktien asioiden k\u00e4sittely leimataan haihatteluksi ja todelliselle el\u00e4m\u00e4lle vieraaksi.<\/p>\n Abstraktiksi sanotaan siis asiaa, jota ei voi n\u00e4hd\u00e4 tai koskettaa. Sellaisia ovat esimerkiksi luvut, k\u00e4sitteet ja ajattelutavat. Niiden tutkiminen tapahtuu ajattelun keinoin, eik\u00e4 siin\u00e4 voida aina vedota aistihavaintoihin tai mittaustuloksiin.<\/p>\n Osa aistein havaitsemattomista asioista voidaan kuitenkin havaita sopivilla apuv\u00e4lineill\u00e4. Hyvin pienet tai hyvin kaukana olevat asiat, kuten molekyylit tai muiden aurinkokuntien planeetat, ovat konkreettisia vaikka eiv\u00e4t paljain silmin n\u00e4ht\u00e4viss\u00e4. Siksi tuntuisi sopivalta varata abstrakti-sana vain sellaisia asioita varten, joita ei voida edes periaatteessa havaita.<\/p>\n Kysymyksest\u00e4 tekee entist\u00e4 kiinnostavamman se, ett\u00e4 yksil\u00f6n kokemia, mutta objektiivisesti katsoen havaitsematta j\u00e4\u00e4vi\u00e4 asioita voidaan kuitenkin kuvata, viel\u00e4p\u00e4 osuvasti, taiteen keinoin. Kuvataiteissa abstrakti viittaa teoksiin, jotka eiv\u00e4t esit\u00e4 mit\u00e4\u00e4n tai eiv\u00e4t esit\u00e4 mit\u00e4\u00e4n sellaista, mik\u00e4 olisi silminn\u00e4hden tai kirjaimellisesti totta. J\u00e4lkimm\u00e4iseen luonnehdintaan liittyen abstraktiksi voidaan kutsua taidetta, joka kyll\u00e4kin esitt\u00e4\u00e4 jotain mutta tekee sen hyvin ep\u00e4sovinnaisesti.<\/p>\n T\u00e4llaista taidetta on esimerkiksi Picasson maalaus \u201dItkev\u00e4 nainen\u201d (1937)<\/a>. Maalaus kuvaa kohdettaan samalla kertaa monesta eri n\u00e4k\u00f6kulmasta esitt\u00e4\u00e4kseen sen mahdollisimman t\u00e4ydellisesti.<\/p>\n Picasson edustamaa taidesuuntaa kutsutaan kubismiksi. Kubistisessa taiteessa kuvattavat kohteet hajotetaan osiin ja kootaan pelkistetysti uudelleen. T\u00e4t\u00e4 kutsutaan abstrahoimiseksi eli erottamiseksi ja yleist\u00e4miseksi; sen eri vaiheita kutsutaan my\u00f6s analyysiksi eli erittelyksi ja synteesiksi eli yhdist\u00e4miseksi.<\/p>\n Picasso mainitaan my\u00f6s surrealismin (ransk. surr\u00e9alisme<\/em>, ylitodellisuus) edustajana. Surrealismin sanotaan ilment\u00e4v\u00e4n piilotajuista sielunel\u00e4m\u00e4\u00e4. Taidesuunta on paljosta velkaa freudilaiselle psykoanalyysille.<\/p>\n