{"id":10122,"date":"2023-12-13T09:47:54","date_gmt":"2023-12-13T07:47:54","guid":{"rendered":"https:\/\/blogs.uwasa.fi\/ajatusyhteys\/?p=10122"},"modified":"2023-12-14T12:56:16","modified_gmt":"2023-12-14T10:56:16","slug":"euthyfronin-dilemma","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/blogs.uwasa.fi\/ajatusyhteys\/2023\/12\/13\/euthyfronin-dilemma\/","title":{"rendered":"Euthyfronin dilemma"},"content":{"rendered":"

Euthyfron<\/em> on Platonin kirjoittama dialogi, jossa Sokrates keskustelee nuoren Euthyfronin kanssa. Teos tunnetaan etiikan alkuper\u00e4\u00e4 koskevasta dilemmasta.<\/p>\n

Sokrates kysyy jumaluusasioiden asiantuntijaksi v\u00e4itetylt\u00e4 Euthyfronilta: \u201dRakastavatko jumalat hurskasta siksi ett\u00e4 se on hurskasta, vai onko se hurskasta siksi ett\u00e4 jumalat rakastavat sit\u00e4?\u201d (Euthyfron<\/em> 9d-10a)<\/p>\n

Kristillisen teologian pohjalta dilemma esitet\u00e4\u00e4n yleens\u00e4 seuraavassa muodossa: K\u00e4skeek\u00f6 Jumala tekem\u00e4\u00e4n hyv\u00e4\u00e4, koska se on hyv\u00e4\u00e4, vai onko se hyv\u00e4\u00e4, koska Jumala k\u00e4skee tekem\u00e4\u00e4n niin?<\/p>\n

Vaikka dilemma ei suoraan problematisoi Jumalan olemassaoloa, vaan olettaa sen, dilemmaa on k\u00e4ytetty perusteluna sit\u00e4 vastaan, ett\u00e4 moraaliin tarvittaisiin Jumala. Dilemman on tulkittu osoittavan, ett\u00e4 moraali olisi mielivaltaista, jos se perustuu vain Jumalan tahtoon.<\/p>\n

Jos taas Jumala k\u00e4skee tekem\u00e4\u00e4n hyv\u00e4\u00e4, koska se on hyv\u00e4\u00e4, asiat ovat hyvi\u00e4 tai pahoja jo ennen k\u00e4sky\u00e4. Siin\u00e4 tapauksessa Jumalan tahto ei ole moraalin l\u00e4hde, vaan sama k\u00e4ytt\u00e4ytyminen on hyv\u00e4\u00e4 tai pahaa Jumalan tahdosta riippumatta. Kysymys moraalin alkuper\u00e4st\u00e4 j\u00e4\u00e4 t\u00e4ss\u00e4 vaihtoehdossa avoimeksi.<\/p>\n

Kuten todettu, toiseenkin vaihtoehtoon liittyy ongelmia. Jos teot ovat hyvi\u00e4 tai pahoja vain siksi, ett\u00e4 Jumala k\u00e4skee tai kielt\u00e4\u00e4 tekem\u00e4\u00e4n niin, hyv\u00e4n ja pahan m\u00e4\u00e4ritt\u00e4minen riippuu Jumalan tahdosta. T\u00e4m\u00e4 on muuta kuin yleisesti hyv\u00e4ksytty l\u00e4ht\u00f6kohta eettiselle pohdinnalle ja keskustelulle sekulaarissa demokratiassa, jossa vallitsee katsomusten moninaisuus.<\/p>\n

Etiikan on tarkoitus koskea kaikkea inhimillist\u00e4 toimintaa kansalaisten uskonnollisesta vakaumuksesta tai sellaisen puuttumisesta riippumatta. Siksi uskonnolliset perusteet j\u00e4\u00e4v\u00e4t helposti marginaaliin keskustelussa, jossa etsit\u00e4\u00e4n yhteisymm\u00e4rryst\u00e4 ja yleisi\u00e4 eli mahdollisimman laajasti hyv\u00e4ksytt\u00e4vi\u00e4 eettisi\u00e4 l\u00e4ht\u00f6kohtia ja periaatteita. T\u00e4llaisessa keskustelussa uskontojen oppeja k\u00e4sitell\u00e4\u00e4n l\u00e4hinn\u00e4 silloin, kun pohditaan, miten pit\u00e4isi suhtautua eettisist\u00e4 syist\u00e4 ongelmallisilta n\u00e4ytt\u00e4viin uskonnollisiin tapoihin ja perinteisiin.<\/p>\n

Filosofian historiassa molemmat Euthyfronin dilemmassa mainitut vaihtoehdot ovat kuitenkin saaneet kannatusta. Annan esimerkin molemmista.<\/p>\n

Tuomas Akvinolainen (1225\u20131275), katolisen kirkon keskeinen opettaja ja auktoriteetti, katsoi ett\u00e4 Jumala ei p\u00e4\u00e4t\u00e4 siit\u00e4, mik\u00e4 on moraalisesti hyv\u00e4\u00e4. Sen sijaan moraali virtaa Jumalan olemuksesta, joka on hyv\u00e4. Sen mukaisesti luonnollinen moraalilaki koskee kaikkia ihmisi\u00e4 ja on riippumaton aikakaudesta ja yhteiskunnasta. Tuomaan mukaan luonnollisen moraalilain ensimm\u00e4inen s\u00e4\u00e4nt\u00f6 on, ett\u00e4 hyv\u00e4\u00e4 on teht\u00e4v\u00e4 ja pahaa v\u00e4ltett\u00e4v\u00e4 (Summa Theologiae<\/em> IaIIae 94, 2).<\/p>\n

Vuonna 1930 Ludwig Wittgenstein keskusteli etiikasta ja uskonnosta Wienin piirin j\u00e4senen Friedrich Waismannin kanssa. T\u00e4m\u00e4n muistiinpanoista l\u00f6ytyy keskustelu, jossa Wittgenstein kiinnitt\u00e4\u00e4 huomiota kahteen k\u00e4sitykseen hyv\u00e4n olemuksesta. Ensimm\u00e4isen k\u00e4sityksen mukaan hyv\u00e4 on hyv\u00e4\u00e4 siksi, ett\u00e4 Jumala tahtoo sit\u00e4. Toisen k\u00e4sityksen mukaan Jumala tahtoo hyv\u00e4\u00e4 siksi, ett\u00e4 se on hyv\u00e4\u00e4.<\/p>\n

Wittgensteinin mielest\u00e4 edellinen k\u00e4sitys on syv\u00e4llisempi: Hyv\u00e4 on sit\u00e4, mit\u00e4 Jumala k\u00e4skee. T\u00e4m\u00e4 k\u00e4sitys katkaisee tien kaikilta selityksilt\u00e4, miksi se on hyv\u00e4\u00e4. J\u00e4lkimm\u00e4inen k\u00e4sitys taas on pintapuolinen ja rationalistinen; sen mukaan sit\u00e4, mik\u00e4 on hyv\u00e4\u00e4, voisi ik\u00e4\u00e4n kuin viel\u00e4 perustella.<\/p>\n

Wittgenstein esitt\u00e4\u00e4 seuraavasti: \u201dEdellinen k\u00e4sitys sanoo selv\u00e4sti, ett\u00e4 hyv\u00e4n olemuksella ei ole tosiseikkojen kanssa mit\u00e4\u00e4n tekemist\u00e4, eik\u00e4 sit\u00e4 voi n\u00e4in ollen selitt\u00e4\u00e4 mill\u00e4\u00e4n lauseella. Jos on olemassa jokin lause, joka ilmaisee juuri sen, mit\u00e4 tarkoitan, se on lause: Hyv\u00e4 on sit\u00e4, mit\u00e4 Jumala k\u00e4skee.\u201d (Ludwig Wittgenstein Kirjoituksia 1929\u20131938<\/em>, WSOY, 1986, 35\u201336.)<\/p>\n

Wittgensteinin k\u00e4sitys on teologisvertauskuvallisesta ilmaisusta huolimatta \u2013 tai oikeastaan juuri sen takia \u2013 samansuuntainen kuin h\u00e4nen kollegallaan G. E. Moorella (1873\u20131958). Mooren mukaan moraalinen hyv\u00e4 ja hyvyys ovat perusasioita, joita ei voi m\u00e4\u00e4ritell\u00e4 muiden k\u00e4sitteiden avulla: \u201dHyv\u00e4 on hyv\u00e4\u00e4, siin\u00e4 kaikki!\u201d<\/p>\n

Moore my\u00f6nt\u00e4\u00e4, ett\u00e4 moraaliseen hyv\u00e4\u00e4n liittyy ei-moraalisia ominaisuuksia, kuten hy\u00f6ty ja onnellisuus. Moraalista hyv\u00e4\u00e4 ei kuitenkaan voida m\u00e4\u00e4ritell\u00e4 kokoamalla kyseisi\u00e4 ei-moraalisia ominaisuuksia luetteloiksi. Joka muuta v\u00e4itt\u00e4\u00e4 syyllistyy Mooren mukaan naturalistiseen virhep\u00e4\u00e4telm\u00e4\u00e4n (Principia Ethica<\/em> I \u00a7 10).<\/p>\n

Seuraavassa ehdotan dilemman uudelleentulkintaa. Euthyfronin dilemma voidaan nimitt\u00e4in esitt\u00e4\u00e4 my\u00f6s sellaisessa muodossa, jossa \u2019jumalat\u2019 korvataan yhteis\u00f6ll\u00e4 tai kulttuurilla. T\u00e4m\u00e4 vastaa monen k\u00e4sityst\u00e4 moraalin alkuper\u00e4st\u00e4 ja on standardik\u00e4sitys yhteiskuntatieteiss\u00e4: moraali on kulttuurituote ja riippuvainen yhteis\u00f6st\u00e4 ja aikakaudesta.<\/p>\n

Voidaan siis kysy\u00e4 seuraavasti: K\u00e4skeek\u00f6 yhteis\u00f6 tekem\u00e4\u00e4n hyv\u00e4\u00e4, koska se on hyv\u00e4\u00e4, vai onko se hyv\u00e4\u00e4, koska yhteis\u00f6 k\u00e4skee tekem\u00e4\u00e4n niin?<\/p>\n

Heti alkuun todettakoon ilmeinen ero teologiseen dilemmaan verrattuna: yhteis\u00f6lt\u00e4 puuttuvat jumalalliset attribuutit, kuten kaikkivoipuus, kaikkitiet\u00e4vyys ja t\u00e4ydellinen hyvyys. T\u00e4t\u00e4 voidaan kompensoida Kant-tyyliin korostamalla yhteis\u00f6n j\u00e4senten velvollisuutta ja kyky\u00e4 j\u00e4rkiper\u00e4iseen eettiseen harkintaan. Voidaan my\u00f6s korostaa empatiakasvatusta ja ihmisen luontaista sosiaalisuutta.<\/p>\n

Ensimm\u00e4isen vaihtoehdon mukaan moraali on yhteis\u00f6st\u00e4 ja kulttuurista riippumaton. T\u00e4m\u00e4n hyv\u00e4ksyminen voisi tuntua houkuttelevalta, jos ajattelemme Kantin jalanj\u00e4ljiss\u00e4, ett\u00e4 moraali on universaalisti velvoittavaa ja j\u00e4rkiper\u00e4ist\u00e4. Kantin mukaan etiikka kiteytyy kategoriseen imperatiiviin, joka ohjaa toimimaan sellaisen periaatteen mukaisesti, jonka voi toivoa tulevan yleiseksi laiksi (K\u00e4yt\u00e4nn\u00f6llisen j\u00e4rjen kritiikki<\/em> I.1.i, \u00a77, 5:30; Moraalin metafysiikan perustus<\/em> 2. luku, 4:421).<\/p>\n

K\u00e4sitys ei ole kuitenkaan ongelmaton. Se, mink\u00e4 eri yksil\u00f6t n\u00e4kev\u00e4t j\u00e4rkev\u00e4ksi ja velvoittavaksi, on monin tavoin ja peruuttamattomasti kietoutunut siihen, mit\u00e4 pidet\u00e4\u00e4n t\u00e4rke\u00e4n\u00e4 ja tavoiteltavana siin\u00e4 yhteis\u00f6ss\u00e4 ja kulttuurissa, jonka j\u00e4seni\u00e4 he ovat. Englantilainen runoilija John Donne (1572\u20131631) ilmaisi t\u00e4m\u00e4n sattuvasti: \u201dYksik\u00e4\u00e4n ihminen ei ole saari, t\u00e4ydellinen itsess\u00e4\u00e4n; jokainen on pala mannermaata, kokonaisuuden osa\u201d (suom. Tauno Tainio).<\/p>\n

Toisen, sanoisimmeko kulttuurirelativistisen, vaihtoehdon mukaan se, mik\u00e4 on hyv\u00e4\u00e4, riippuu yhteis\u00f6st\u00e4. Kuten sanottu, t\u00e4m\u00e4 on standardik\u00e4sitys yhteiskuntatieteiss\u00e4. K\u00e4sitys voi vaikuttaa uskottavalta erityisesti, jos yhteis\u00f6ss\u00e4 yleisesti hyv\u00e4ksytyt eettiset normit ja toimintatavat n\u00e4ytt\u00e4v\u00e4t syyst\u00e4 tai toisesta vanhentuneilta, puutteellisilta tai sellaisilta, ett\u00e4 niit\u00e4 tulisi korjata.<\/p>\n

Uudessa tilanteessa, kuten ilmastonmuutoksen ja luontokadon keskell\u00e4, voi tulla mieleen, ett\u00e4 esimerkiksi ruokavaliota, el\u00e4inten oikeuksia ja luonnonvarojen k\u00e4ytt\u00f6\u00e4 koskevia moraalinormeja tulisi ter\u00e4v\u00f6itt\u00e4\u00e4 ja painottaa toisin kuin kulttuurimme valtavirrassa tai, Kuhnia (1962) mukaillakseni, normaalieettisess\u00e4 paradigmassa. Tuolle paradigmalle onkin ilmaantunut kilpailijoita muun muassa ymp\u00e4rist\u00f6- ja el\u00e4inoikeusliikkeen sek\u00e4 intersektionaalisen feminismin my\u00f6t\u00e4. Niin ollen el\u00e4mme etiikan kehityksess\u00e4 anomalian eli s\u00e4\u00e4nn\u00f6tt\u00f6myyden vaihetta, jossa koulukunnat kamppailevat.<\/p>\n

Kamppailu ei koske vain tai niink\u00e4\u00e4n eettisi\u00e4 arvoja, kuten tasa-arvoa, yhdenvertaisuutta ja oikeudenmukaisuutta, kuin niiden sovellusalaa, tulkintaa ja huomioimista eri tilanteissa. Sovellusalaan liittyy muun muassa kysymys, pit\u00e4isik\u00f6 el\u00e4imi\u00e4 pit\u00e4\u00e4 moraaliobjekteina, joilla on moraalisia vaateita ja joille voidaan osoittaa oikeuksia. Eettisten periaatteiden huomioon ottamiseen liittyy puolestaan kysymys, miten ep\u00e4tasa-arvon monet muodot vaikuttavat toisiinsa ja pahentavat toistensa vaikutusta. Ensin mainittua kysymyst\u00e4 nostaa vahvasti esille el\u00e4inoikeusliike ja j\u00e4lkimm\u00e4ist\u00e4 intersektionaalinen feminismi.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Kuuluisa dilemma johdattaa pohtimaan, mist\u00e4 moraali on per\u00e4isin ja mill\u00e4 ehdoilla moraali voi muuttua.<\/p>\n","protected":false},"author":46,"featured_media":10124,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"_acf_changed":false,"footnotes":""},"categories":[2],"tags":[],"class_list":["post-10122","post","type-post","status-publish","format-standard","has-post-thumbnail","hentry","category-blog"],"acf":[],"post_meta":" Tommi Lehtonen<\/a><\/span><\/span>blog<\/a><\/span>","post_thumbnail":"\"\"<\/a>","_links":{"self":[{"href":"https:\/\/blogs.uwasa.fi\/ajatusyhteys\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/10122"}],"collection":[{"href":"https:\/\/blogs.uwasa.fi\/ajatusyhteys\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/blogs.uwasa.fi\/ajatusyhteys\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogs.uwasa.fi\/ajatusyhteys\/wp-json\/wp\/v2\/users\/46"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogs.uwasa.fi\/ajatusyhteys\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=10122"}],"version-history":[{"count":140,"href":"https:\/\/blogs.uwasa.fi\/ajatusyhteys\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/10122\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":10274,"href":"https:\/\/blogs.uwasa.fi\/ajatusyhteys\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/10122\/revisions\/10274"}],"wp:featuredmedia":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogs.uwasa.fi\/ajatusyhteys\/wp-json\/wp\/v2\/media\/10124"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/blogs.uwasa.fi\/ajatusyhteys\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=10122"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogs.uwasa.fi\/ajatusyhteys\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=10122"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogs.uwasa.fi\/ajatusyhteys\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=10122"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}